Tässä esimerkki miten 90 neliön plotti täytetään tehokkaasti. Vasemmalla asuntovaunu. Seuraavaksi vaunun etuteltta, sitten seuraava teltta ja sen viimeisen teltan edessä on vielä yksi teltta. Ja vielä jäi tilaa parkkeerata auto tuohon vaunun eteen. Ja niin meillä on kesämökki 😀

Kun kerran oltiin luonnonpuistojen makuun päästy niin jatketaan samalla linjalla tänäänkin. Nyt oli vuorossa La Mata. Tämä alue rajautuu samaan alueeseen kuin eilinen kohteemme, mutta on vaan merenpuoleisella laidalla.

Toimintaohjeet
La Matan luonnonpuiston vierailujakeskus. Ei käyty sisällä.

La Matassa on kaksi suolajärveä – toinen on vihreä ja toinen on vaaleanpunainen. Kun ajaa näiden suolajärvien ohi tietä N-332 (kantatie), niin näkee suolavuoria. Ne suolat ovat peräisin tuosta pinkistä järvestä. Jaa miksi se järvi on pinkki? No, se johtuu siitä, että järvessä elää suolaiseen ympäristöön tottunut Dunaliella -levä, joka värjää järven vaaleanpunaiseksi.

Etualalla on istutettuna viiniköynnöksiä ja taustalla suolajärvi. Tämä järvi on se vihreämpi.
Puudelit vauhdissa. Kuten kuvasta näkyy, maasto on hyvin hiekkaista.
En tiedä mikä kasvi, mutta oli aika hieno kukinto.

La Matan suolalaguuni on ollut Välimeren suolan tuottaja jo 1400-luvulta lähtien. Alue on nyt luonnonpuisto, mutta ilmeisesti suolaa tuotetaan edelleen. Alueen järvissä on uiminen kielletty sakkojen uhalla.

Tämä kasvi näytti joltain sypressin sukulaiselta. Noi keltaiset on kukkia.
Suolajärveen johti kanaali, jossa polski paljon kaloja. Isoja sellaisia.
Tuo valkoinen juttu tuolla järven rannassa ei ole aalto vaan suolaa.
Palmuviljelmä
Kohdattiin ratsastaja. Tässä hän jo menee poispäin.
Merkin takana on lintubongausmaja. Pyydettiin hiljaisuutta.
Varpukasvi? Muistutti vähän timjamia.
Kännykkäkamera ei ihan tee oikeutta linnuille ja kasvistolle. Toisella rannalla on asuintaloja.

Kävelimme La Matassa jonkun aikaa ja lähdimme ajelemaan kohti Torreviejaa. Pysähdyimme rannalla nauttimaan aaltojen äänistä. Ajelimme myös Torreviejan läpi.

La Matan ranta.
Ja kuva Torreviejaan päin.
Joku mehikasvi. Ihmeellistä miten nää elää ihan pelkässä hiekassa.

Kaupassa kävimme pikaisesti. Jos joku muuten ihmettelee meidän intoa käydä kaupassa vähän väliä, niin syy on hyvin yksinkertainen: asuntoauton jääkaappiin mahtuu kerrallaan vain tietty määrä kylmäsäilytystä vaativaa tavaraa. Meillä on Suomesta mukana erikoisruokavaliotavaraa, joten jokapäiväiseen käyttöön tarvittavia asioita haetaan kaupasta tarpeen mukaan.

Ihan kiva talo 😀
Melkein Huuhaata.
Tissiviinaa riisimaidosta.

Tänään oli kepappipäivä. Löydettiin kepsua matkan varrelta. Ja oli hyvää.

Kepsua noutamassa.
Iltarusko värjäsi taivaan vaaleanpunaiseksi.
Ja Alannia Campingissä valmistauduttiin yöpuulle.

Saas nähdä mitä huomenna keksitään.

Anne ja Juhani sekä Chili ja Coffee

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s