Kikoparkissa vietimme yhteensä siis 2 yötä. Meillä oli käytössä vain kylmä vesi asuntoautossa, mutta se ei oikeastaan haitannut, koska pesuhommat eli suihku ja tiskaus sujui loistavasti campingin tiloissa. Olemme olleet siis täällä aikaisemminkin ja tiesimme mitä odottaa. Kikoparkin ehdoton bonus on kaunis hiekkaranta.


Kävimme kävelyllä rannalla pariin kertaan ja koirat nauttivat olostaan. Kuten myös me. Respan kohdalta koiria ei saa viedä rannalle, mutta kun menee alueen oikeaan laitaan, niin sieltä pääsee rannalle ihan luvan kanssa. Respan kohdan on campingalue varmaankin halunnut rauhoittaa auringonottajille. Monesti Espanjalaisilla rannoilla oli kielto, että koiria ei saa viedä rannalle maaliskuun ja syyskuun välisenä aikana, mutta talviaikaan saa koiratkin juoksennella siellä. Me olemme vastuullisia koiranomistajia ja keräämme koiriemme kakkajätökset rannaltakin mukaan.













14.1.2022 aamulla heräsimme vesisateeseen. Mikään rankkasade ei ollut kyseessä eikä se edes kestänyt pitkään, mutta oli sen verran harvinainen tapahtuma, että piti mainita 🙂

Pakkasimme auton matkakuntoon, minä otin koirat mukaani ja lähdin kävelemään jo edeltä kohti isompia teitä. Juhani kävi maksamassa yöpymisemme ja sai meidät pian kiinni ja mekin pääsimme auton kyytiin. Kävimme Olivassa tankkaamassa funkkistyylisellä huoltoasemalla ja jatkoimme matkaa kohti Valenciaa ja vara-osakauppaa (Van-House.es). Olimme pari päivää pärjänneet ilman lämmintä vettä ihan hyvin, mutta onhan se lämmin vesi kiva olla olemassa.






Saavuimme Valenciaan ja yritimme osua Van-Housen myymälään, mutta totesimme, että meidän Concordella ei ole mitään asiaa niin kapeille ja korkeusrajoitetuille kujille. Plan B käyttöön ja Juhani pisti auton parkkiin tienlaitaan ja lähti kävelemään loput 200 metriä kohti kauppaa. Minä jäin koirien kanssa vahtimaan autoa. Pian Juhani saapuikin takaisin autolle tyytyväisenä, koska oli löytänyt kaiken tarpeellisen ja vähän enemmänkin.

Ajoimme seuraavaksi Moncofaan, jossa tarkoituksemme oli yöpyä. Kävimme ensin kaupassa Masymas -nimisessä liikkeessä. Minulle ei selvinnyt miksi kaupan pihan liikenne oli brittiläistä tyyliä.




Kaupan jälkeen suuntasimme Camping Monmariin – vain huomataksemme, että tänne alueelle koirat eivät ole tervetulleita. Vähän matkan päässä oli seuraava campingalue. Juhani kävi kävelemässä siellä ja totesi, että ei ole meidän paikka. Isolle autolle liian paljon hankalia ja ahtaita kulmia ja plotit vähän liian pieniä. Ja niinpä matka jatkuu…
Google esille ja löysimme Benicàssimista Bonterra nimisen alueen. Ei olla ikinä käyty siellä, joten oli hyvä tehdä tutustumisreissu uuteen alueeseen. Matkaa siis.

Saavuimme kaupunkiin ilmeisesti jotenkin takakautta, mutta löysimme aivan loistavan näköalapaikan, joten pieni kiertely ei haitannut. Tämän artikkelin kansikuva on sieltä näköalapaikalta otettu.


Pääsimme parkkiin hylättyämme ensimmäisen, vähän liian pienen plotin. Tällä alueella puiden ensimmäiset oksat ovat metrin verran korkeammalla kuin monilla muilla alueilla. Ja se on hyvä se.


Juhani vaihtoi rikkoontuneen T-liittimen tilalle uuden ja vaihtoi vähän letkuakin siinä samassa. Ja kas – meillä tuli taas lämmintä vettä. 😀


Palaamme asiaan
Anne ja Juhani, Chili ja Coffee