16.1.2022 Benicàssim, Carmelitano -tislaamo ja paluu Edeniin, Peñiscolaan

Oli taas aika jatkaa matkaa. Bonterra oli alueena hyvä. Meille oli vähän ongelma plottien tietty vinous. Siis meille se oli ongelma siksi, että meillä ei ole automaattisesti auton tasaavaa järjestelmää. Eli me vietimme vähän etukenossa pari päivää. Tosin se nyt ei ollut mitään uutta… ja haittaa lähinnä silloin, kun paistaa paistinpannussa jotain ja paistorasva kerääntyy vain toiselle laidalle paistinpannua 🙂

Google kertoi kysyttäessä, että paikkakunnalla sijaitsee nähtävyys eli Carmelitanon tislaamo. Meillähän oli aikaa ja kerkesimme mukavasti tutustumaan paikkaan. Artikkelikuva on otettu tislaamon edestä.

Aurinko paistoi, kun tehtiin lähtöä Bonterrasta.
Puuaidan takan olisi ollut pieni jalkapallokenttä ja pingistäkin olisi päässyt pelaamaan, mutta meiltä jäi tällä kertaa väliin.
Puudelit valmiina lähtöön 🙂
Edessä plataanipuu.

Carmelitano Bodega y Destileriasin historia ulottuu vuoteen 1694, jolloin Carmelista, Palestiinasta kotoisin olevia munkkeja muutti alueelle. He rakensivat paikalle luostarin, jossa tislasivat maustettuja liköörejä. Fray Antonio de Jesús María -niminen munkki oli kuuluisa yrttien tuntemuksestaan ja kun luostarin oli alettava huolehtimaan uusien munkkien koulutuksesta (ja tarvitsivat siihen rahaa), päätettiin alkaa myymään luostarissa valmistettua yrttilikööriä muillekin vuonna 1896.

Menimme sisään museotehtaaseen ja meiltä tarkastettiin koronapassit. Espanjassahan kaikki käyttävät maskia noin 6-vuotiaasta ylöspäin joka paikassa eli myös ulkoillessa. Ja me muuten osallistuimme museokierrokselle ainoina vieraina eli saimme yksityiskierroksen.

Museotislaamon pullokokoelmaa.
Kauniita vanhoja pulloja. Ihan kiva toi hana tuossa lasipullossa.
Yrttejä. Löytyy timjamia, kanelitankoja ja melkein mitä vaan.

Alunperin luostari sijaitsi korkeammalla vuorella ja likööri valmistettiin siellä, mutta liköörin kuljettamisen helpottamiseksi liköörin valmistus siirrettiin lähemmäs rantaa Benicàssimin kaupunkiin vuonna 1903. Nykyään Carmelitanon liköörit ja ginit ovat palkittuja moneen kertaan.

Näyttelyyn oli koottu pienoismalli siitä, miten kaikki hoitui aikoinaan munkkien aikaan.
Viini/likööritunneli

Kierroksella sai maistella paikan tuotteita ja kierroksen jälkeen pääsi myymälään. Me teimme pienet ostokset. Erikoisuutena päätimme ostaa riisistä tehtyä ’maitolikööriä’. Tosin pienin mahdollinen pullo, mutta kuitenkin.

Riisiistä tehtyä kermalikööriä. Ei olla vielä maistettu.
Nää oli hienoja pulloja!
Meidän ostokset: yrttilikööriä, kahvilikööriä ja riisikermalikööriä. Hienot on pullot. Yrttilikööri on tuo tummin pullo ja kahvilikööri on melkein läpinäkyvää.

Tislaamovierailun jälkeen matka jatkui kohti Peñiscolaa, jonne oli matkaa vain 60 km. Päätimme tällä kertaa kokeilla toista kaupungin isoista campingalueista eli Vizmaria.

Ajoimme taas näköalapaikalle. Kartturi halusi sinne ja ohjasti Juhanin vähän harhaan 😀 Vahingossa tietenkin…
Ei ollut maisema muuttunut kahdessa päivässä yhtään rumemmaksi.
Ohitimme matkalla espanjaisten lomakaupungin, jossa vierailimme 2 vuotta sitten. Kaupungissa on elämää ainoastaan kesällä.
Hedelmäpuuviljelmä. Veikkaan omenapuuta.
Vizmarin portilla.

Saavuimme Vizmariin vain saadaksemme kuulla, että kaikki isoille autoille tarkoitetut plotit oli varattuja. Ei siis sijaa matkalaisille. Katselimme portilta alueelle ja totesimme, että taitaa olla ahdas alue. Ja matka jatkui siis tuttuun ja turvalliseen Edeniin. Myöhemmin Edenissä kerroimme eräälle suomalaiselle autokunnalle, että olimme olleet menossa Vizmariin. He kertoivat olleensa siellä aikaisemmin ja sanoivat, että Vizmarissa vessassa ei ole talon puolesta vessapaperia, suihkut ovat pienehköt ja käsienpesualtaiden hanoista tulee vain kylmää vettä. Eli jätämme jatkossakin Vizmarin väliin.

Edenissä meidän kohdalla aidan takana oli meneillään jalkapallopeli. Katselin aidanraosta pienen hetken.
Iltakävelyllä oli kuutamo ja tunnelmaa. Puhelimen kamera ottaa valosta kiinni.
Toiseen suuntaan otettu kuva.

Päätimme olla Edenissä 2 yötä, jotta tottuisimme ajatukseen kylmemmistä ilmoista vähän paremmin. 🙂

Illalla kävimme taas rantakävelyllä ja näimme Peñiscolan rannallakin kalastajia.

Palaamme asiaan.

Anne, Juhani ja puudelit

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s