Aamulla kävin taas lenkillä koirien kanssa. Kyllä huomaa koirien kynsistä, että on tullut käveltyä vuoron perään hiekalla ja asfaltilla – sen verran hyvin on kynnet kuluneet, että ei ole tarvinnut leikata niitä.
Aamukävelyllä bongattiin uusi kaveri. Toi Coffeen suojaväri hiekalla on kyllä loistava.Miksi sä kuvaat sitä? Onko se mielenkiintoinen? Mä voisin katsella ja kuunnella hiekkarannan aaltoja koko päivän 🙂
Juhani lennätti lyhyesti dronea, kun mä lähdin kävelylle. Lyhyesti sen takia, että ilmeisesti satama on lennätyskieltoaluetta ja paikalle sattunut poliisi oli kiinnostunut meidän dronesta. Tosin kävi ilmi, että hänellä on itsellään samanlainen ja siksi häntä asia kiinnosti. 🙂
Dronekuvaa Calafellin matkaparkista – rannalta satamaan päin.Mä luulen, että minäkin pääsin kuvaan… Mä saatan olla toi eka pitkulainen tappi tossa veden rajassa. 😀 Toi toinen pitkulainen tappi oli naisihminen, joka käveli rannalla paljain jaloin.Calafell Matkaparkki – Kuvassa Juhani ja espanjalainen poliisi.
Soitimme satamavartijan numeroon ja 10 minuutin päästä meidät saatettiin ystävällisten moikkausten kera ulos alueelta. Oli oikein positiivinen kokemus tämä matkaparkki.
Calafellin kaupunkiaTunnelista tullaan Canyellesin kohdalla.Omituinen rengasasettelu tällä peräkärryllä – 8 pientä rengasta rivissä takana.
Matkalla poikkesimme Llinars del Vallès kohdalla huoltoasemalla. Lähdin koirien kanssa kävelylle ja löysin huoltoaseman yläpuolelta aivan loistavan metsän, jossa koirat saivat juoksennella. Metsään oli laitettu pöytiä piknikkiä varten, mutta koska siellä ei ollut ketään muita kuin me, niin uskalsin päästää koira vapaaksi. Oli hieno pysähdyspaikka.
Hieno metsä.Mä luulen, että toi pitkulainen juttu Coffeen mahan alla on sen toinen etujalka. Luulisin siis, koska häneen ei ole asennettu mitään tukijalkaa vatsan kohdalle… 🙂Kesällä tämä paikka on varmaan täynnä ihmisiä.
Matka jatkui vuoren yli Arenys de Muntin pikkukylän kautta kohti Pineda de Maria.
Tämä tie oli niitä kuuluisia reittejä, jossa ainoat näkyvät valot on omat perävalot.Special photo opportunity – sanonta jäänyt käyttöön aikanaan San Fransicosta, kun turistiratikka lopetti yllättäen kulkemisen ja oppaamme kertoi järjestäneensä meille varta vasten suunnittelemattoman kuvausmahdollisuuden 😀Arenys de Munt. Täällä korkeammalla oli selkeästi kylän vanhin osa. Carrefour oli rakennettu alas laaksoon uusien talojen joukkoon.
Arenys de Muntista löytyi isohko Carrefour. Ja täällä Carrefourissa oli vihannesosastolla itsepalveluvaaka! Tulipa taas itsenäinen ja omatoiminen olo, kun saa itse punnita ostoksensa eikä tarvitse vaivata muita.
Itsepalveluvaaka!Carrefourin viiniosastolla.Kohta alkaa pimetä.Fortiàn kylässä oli sen verran kapeat kadut, että siellä ajettiin vuorotellen. Liikennevalot kertoivat kenen vuoro oli ajaa nyt.
Saavuimme Rosesin kaupunkiin pimeän jo tultua ja sorvasimme auton parkkiin Camping Joncar Mariin. Sorvaukseksi se meni siksi, että alueella oli pistetty autoja parkkiin vähän miten sattuu. Pieniä autoja oli parkkeerattu kaikista isoimmille ploteille ja osalla ploteista oli parkkeerattu jopa henkilöautoja. Ja alueella oli minun makuuni aivan liikaa puita joka kulmassa. Saimme auton poikittain muutamalle paikalle.
Roses by night
Iltakävelyllä todettiin, että ranta on muutaman korttelin päässä. Siellä oli myös ravintoloita, joissa oli muutama ihminen.
Hiekkarantaa riittää. Huomenna tutustutaan tähän kunnolla.Rantabulevardilta löytyi tällainen patsas. MIks ton naisfiguurin tissien kohta on ihan kiiltävä? 😀
Aloitimme juttujen kirjoittamisen, jotta sukulaiset pysyvät kärryillä mitä meidän lomalla tapahtuu. Matkustamme yleensä sesonkien ulkopuolella eli talvella ja satunnaisesti keväällä ja syksyllä.
Asuntoautolla ajelemme yleensä ilman sen suurempaa suunnitelmaa - suunta on nenän kanssa yhteneväinen. Toisinaan ajetaan enemmän päivässä ja toisinaan ollaan paikoillaan, kun löydetään hyvä paikka.
Maailma on avoin ja matkailu avartaa :)
Näytä kaikki käyttäjän annejajuhani artikkelit
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 