Lähdimme aamulla Edenistä kohti Canet Io Roigia. Edenin respassa oli ollut paikasta esitteitä ja halusimme mennä l’Estanguerin viinitilalle tutustumaan ja ihmettelemään paikallista tuotantoa.

Sisämaahan vuorille kävi tie.
Siellä se on: Canet Io Roig

Mitä lähemmäs kylää tulimme, sen kapeammaksi tiet muuttuivat. Kylän keskustassa meidän oli pakko luovuttaa, koska kujat alkoivat olla niin kapeita, että meidän autolla ei ollut enää turvallista edetä. En tiedä olisiko paikkaan päässyt jotain muutakin kautta, mutta navigaattorin reitti olisi ainakin vähän hasardihommia. Mutta löysin kukkivan kirsikkapuun, joten ei mennyt tämäkään elämysmatka ihan harakoille.

Tässä kohtaa olimme vielä ihan luottavaisia perille pääsyyn.
En nyt ihan muista oliko se just tämä katu tuolla torin takana, mitä pitkin meidän olisi pitänyt ajaa, mutta suuruusluokka on sama. Todettiin, että juu ei. Tämä kohde jää nyt välistä.
Vaadin Juhania pysähtymään, että sain kuvattua tämän kukkivan kirsikkapuun. Näitä kirsikoita oltiin nähty jo aikaisemminkin, mutta ne oli aina niin kaukana, että ei saanut kuvaa. On se vaan kaunis! 🙂

Palasimme suunnilleen omia jälkiämme takaisin rannan tuntumaan ja jatkoimme taas kohti pohjoista.

Taitaa olla vanha kirkko.
En tiedä kuinka suoraviivainen paikka La Jana on, kun ei käyty. Tosin paikkakunnan nimi äännetään ’La Hana’ espanjaksi.
Paikalliset lehmät on aika symppiksen näköisiä, mikäli liikennemerkkiä on uskominen.
Coffee halusi syliin. Ja sit haukotutti.

Löysimme Alannia Campingin toisen toimipaikan ja totesimme, että kyllähän sitä voisi jo leiriytyäkin (oltiinhan sentään ajettu jo 160 km 🙂 ). Tämä toimipiste oli kuitenkin suljettu, joten jatkoimme matkaa. Päädyimme Calafell -nimiselle paikkakunnalle, josta löytyi matkaparkki.

Päällystystyö menossa.
Alanniaan ajettiin alamäkeen tuon sillan ali. Me mahduttiin 🙂
Tunnistimme yllättäen tämän mäen. Olimme vanhalla asuntoautollamme matkalla tuon mäen takana olevalle campingalueelle, kun kytkinvaijeri meni irtipoikki. Siitä meidät hinattiin lähellä olevan korjaamon pihalle odottamaan aamua ja korjausta. Ja auto saatiin korjattua ja matka jatkui. Kävimme portilla tutustumassa alueeseen…
…mutta respa oli tulossa paikalle vasta tunnin päästä, joten päätimme jatkaa matkaa. Mielenkiintoinen muuten tuo ajosuunta alueelle ja pois.

Asiaa tuntemattomille kerrottakoon, että matkaparkki on yleensä kunnan tai kaupungin järjestämä yöpymispaikka asuntoautoille (normisti ei ole tarkoitettu asuntovaunuille). Siis eräänlainen kevytcampingalue. Paikalla ei välttämättä ole henkilökuntaa eikä niitä ole tarkoitettu pidempiaikaiseen oleskeluun. Yleensä paikalta löytyy peruspalvelut eli vesi, harmaavesien tyhjennys ja vessan tyhjennys. Monesti lähistöllä on kauppa tms. Joskus matkaparkit ovat täysin ilman palveluita eli periaatteessa ovat ainoastaan tarpeeksi suuria parkkiruutuja asuntoautoja varten. Saksassa matkaparkit saattavat olla ilmaisiakin, mutta yleensä yöpymisestä veloitetaan jotain 5-20 euron väliltä riippuen palvelutasosta. Saksassa matkaparkkien (Stellplatz) läheisyydessä on monesti Bad eli uimahallikylpylä, jossa asuntoautolla yöpyjät saavat alennuksen laitoksen palveluista.

Matkaparkki Espanjassa taas on meille aika uusi tuttavuus. Mutta kun sellainen oli Calafellissa olemassa, niin testataan toki! Kartan mukaan tämä matkaparkki sijaitsee satama-alueella.

Nämä on mielenkiintoisia paikkoja Espanjan teillä. Eli siis kyseessä on entinen tietullitien sisäänajo. Nyt tossa kyltissä lukee *Älä pysähdy*. Aikaisemmin tuossa kohtaa oli automaatti, josta otettiin lippu ja kun tullitieltä poistuttiin, niin samanlaiseen automaattiin maksettiin käytetyn kilometrimäärän mukaan. Nyt näitä yksityisten rakentamien teiden tietulleja ollaan purkamassa, kun niistä on saatu tietyn aikaa rahastaa käyttäjiä. Ongelma vaan on, että nuo risteysrakennelmat on aivan järkyn isoja ja tieltä toiselle saattaa olla kilometrin kiertotie.

Ajelimme pitkin Calafellin rantabulevardia ja melkein ohitimme alueen portin. Mutta onneksi vain melkein. Huomasimme portin, jossa oli asuntoauton kuva ja minä hyppäsin ottamaan kuvan ohjeista, jotta tiedetään mitä pitää tehdä.

Calafellin rantabuleverdi
Huomatkaa, että ohjeen kieli on englanti.

Soitin annettuun numeroon ja hieman englantia puhuva mies lupasi tulla 5 minuutin kulutta päästämään meidät sisään. Ja niin tapahtui. Meidät ohjattiin parkkipaikalle, jossa oli jo muitakin yöpyjiä. Tarjolla oli myös harmaavesien tyhjennys ja parakkirakennuksessa olisi ollut vessat ja suihkut. Vettäkin oli tarjolla.

Seuratkaa tuota autoa!
Parkissa. Tähän matkaparkkiin mahtui vähän päälle 10 autoa.

Saimme auton parkkiin ja lähdimme koirien kanssa lenkille. Vieressä oli aivan loistava hiekkaranta! Auringonlaskukin oli yksi kauneimmista tällä reissulla.

Satamassa oli kahviloita ja jotain liikkeitä sekä tanssistudio. Ja mistä me sen tanssistudion tiedämme? No se jumputus ja harjoittelun äänet kuuluivat klo 22.00 asti ja sit hiljeni. Mutta musiikki ei siis suuremmalti häirinnyt – se vaan kuului.
Joku puu…
… ja sen siemenkodat. Alien?
Matkaparkki rajautui hiekkarantaan.
Rantaa. Ei tarvinne sanoja.
Auringonlasku ja satama.
Oli se kaunis ilta.
Täälläkin suojellaan hiekkarantojen herkkää kasvillisuutta ja käveleminen on ohjattu polkuja pitkin.

Tämä matkaparkki sijaitsee aivan kaupungin ytimessä ja kauppaan olisi ollut vain muutaman minuutin kävelymatka. Meille annettiin ohjeet, että kun aamulla olette lähdössä, niin soittakaa ja joku tulee rahastamaan ja päästämään teidät portista ulos.

Tällaista tänään

Anne ja Juhani sekä puudelit

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s