No, nyt se päivä oli tullut, kun piti jättää Espanja ja sen kivat säät taakse. Onneksi ei kerralla ajettu tuhansia kilometrejä, ettei tullut mitään shokkia…

Mainitsin aikaisemmin meidän asuntoauton etuikkunan peitteen. Tässä se nyt on.
Peite pysyy ikkunan päällä ilman naruja, koska peitteen sisällä on magneettaja ja etuikkunaan on vastaavasti liimattu magneetteja lasin sisäpuolelle. Juhani vannoo, että on helpoiten asennettava ikkunapeite ikinä. Nämä tehdään mittojen mukaan Ruotsissa ja tätä tuotetta voimme hyvällä omalla tunnolla suositella (ei saatu mitään korvausta tästä mainoksesta :D)
Huomasin tällaisen retkeilyauton Rosesissa. Mä jään miettimään, että miten toi toimii.

Rosesin campingalue oli ihan ok sijaintinsa puolesta, mutta alueen aidan takana kulki kaupunkiliikenteen pääväylä ja liikenne kuului sisälle asti. Lisäksi se oli mun makuun vähän ahdas isommalle autolle. Bongasimme toisen alueen jonkun matkan päässä, kun lähdimme ajamaan pois päin. Siellä ei näyttänyt olevan ihan yhtä ahdasta. Ehkä ensi kerralla leiriydymme sinne.

Moottoritiellä tapaa kaikenlaista kulkijaa…
Lumihuippuiset vuoret näkyvissä. Ihan tuonne Andorraan asti ei ajettu.
Pysähdyttiin tankkaamaan ja naapurissa myytiin hienoja puita. Juhani oli ilonpilaaja ja väitti, että noista ei mahdu autoon yksikään. Pyh taas…

Ajelimme La Jonqueraan lihakauppaan ja Tramuntana -kauppaan. Ostettiin vähän pakkaseen lihaa kotiin viemisiksi. Meidän ostokset eli vajaat 2 kg olivat pientä verrattuna ranskalaisten ostoksiin. Normi ostossetti oli jotain 4-10 kg kieppeillä. Täällä liha leikataan vähän erilailla kuin Suomessa (ei ollenkaan huono juttu).

Tramuntanan vieressä on uusi, iso kauppakeskus. Sen pihalla on yleensä aina asuntoautojakin yön yli parkissa. Kun saavuimme Espanjaan oli pimeätä ja totesimme, että eipä ole yhtään autoa ostoskeskuksen edessä parkissa, kun ei näy yhtään valoja. Tänään kun ajelimme ohi, niin selvisi syykin, miksi ei näkynyt valoja: kauppakeskusta ilmeisesti laajennetaan ja entisen parkkipaikan tilalla on ainakin 10 metriä syvä kuoppa. Ja siis todella laaja kuoppa.

Käytiin huoltoasemalla. Vartijakoirat työssään
Espanja rajakauppa
Tramuntanan edessä on omat parkkiruudut asuntoautoille.
Olutta ja sitruunaa. Enpä ole maistanut.
Nämä oli ihan kivoja pulloja: kuohuviiniä ja kukkia samassa paketissa.

Kaupan jälkeen ylitimme rajan Ranskan puolelle. Mitään pysäytystä ei rajalla ollut eikä kukaan kysynyt mitään. Tässä kohtaa tietä yleensä aina tuulee, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Pysähdyimme eräälle levähdysalueelle ja oli hyvä, että koirissa oli hihnat kiinni, etteivät olisi tuulen mukana lentäneet karkuteille 🙂 Koirien hihnat pitivät jännää ujellusta tuulen liikuttaessa niitä.

Bonjour France! 🙂
Toulousea kohti kävi tiemme.
Matkailuauto parkissa Ranskassa
Levähdysalue Bizanetissa
Koirien hihnat elivät ihan omaa elämäänsä ja pitivät ujellusta tuulen tuivertaessa.
Auringonlasku Ranskan maaseudulla.

Kävimme Montechissa kaupassa ja ajelimme matkailuautommme yöksi läheiseen matkaparkkiin. Tietenkään emme illalla nähneet mihin olimme tulleet, mutta täällä päin oli jopa katuvaloja, joten lähdimme kävelylle. Huomasimme olevamme kanavan vieressä. Ja se kanavan veden pinta oli metrejä ylempänä kuin viereisen tien asfaltti.

Sunnuntai 23.1.2022

Heräsimme aamulla auringonpaisteeseen ja päätimme lähteä koirien kanssa tutkimaan kanavaa päivänvalossa ja poiketa läheisellä hautausmaallakin.

Alueen portti.
Matkaparkki Ranska
Alueelle mahtuu 18 asuntoautoa
Kanava ranska
Vasemmalla kanaali ja oikealla alhaalla paikallistie.
Kanaalin toisen osan varrella oli joku tehdas
Kanaalin laivoja päivänvalossa.

Nämä ranskalaiset hautausmaat on suomalaisen silmiin vähän… erilaisia. Täällä on tapana tuoda haudalle Souvenirs eli kivilaattoja, jossa joku taho kertoo muistavansa edesmenneen edelleen. Laattoja saattoi olla joltain harrastusryhmältä tai työkavereilta. Sukututkimuksen kannalta haudoilla oli aika vähän tietoa. Monesti ei ole syntymä- tai kuolinpäivää tai edes vuotta. Joissakin haudoissa ei ollut edes kerrottu kuka sinne oli haudattu, vaan ilmoitettiin sen olevan jonkun perheen perhehauta. Oletan, että Ranskassa ja Espanjassakin nämä suomalaiselle sukututkimukselle tärkeät tiedot saadaan jostain muusta lähteestä.

Hautausmaalle kuljettiin kujaa pitkin.
Hautausmaa Ranska
Tämän näköisiä hautoja oli vaikka kuinka paljon. Tässä kuvassa oli esim. lastenlasten tuomia muistolaattoja.

Hautausmaan portinpieleen oli leiriytynyt joku kulkijaihmisten leiri. Vatijana pihalla oli erittäin terhakas ja lihaksikas taistelukoiran näköinen veijari. Meidän koirat pidettiin visusti etäällä.

Matka jatkui kohti Limogesia ja Saint-Junienissa sijaitsevaa matkaparkkia.

Plataanikuja ilmeisesti
Jotain tässä viljellään. Saattaisi olla viinirypälettä.
Me alettiin epäilemään, että sunnuntaisin Ranskassa ei saa ajella rekoilla ollenkaan. Vastaantulevat rekat olivat nimittäin kylmäkuljetuksia tai ruokarekkoja ja huoltoasemien suuret parkkipaikat oli aivan täynnä pysähdyksissä olevia rekkoja.
Pysähdyttin tietullitiellä huoltoasemalle. Siellä oli mm. aurinkotuoleja ja uimarantakin löytyi.
Mä löysin kukkivia kukkia, kun kävin koirien kanssa vähän kävelyllä.
Jätettiin tietullitie taaksemme ja lähdettiin pikkuteille.
Pikkuteillä saattaa tulla pikku mutkiakin matkaan.
Vanha aqveduct. Roomalaisten aikoina näissä johdettiin vettä, kuten kaikki Asterixinsa lukeneet tietävät.
Kato lehmä! Ai se olikin vaan patsas… Näitä oli erään huoltoaseman ympärillä vaikka kuinka monta.
Limogesin kaupunki illalla.

Olemme menossa Marttyyrien kylään huomenna ja tämä Saint-Junienin matkaparkki on vain 13 km päässä kohteestamme. Nyt nukkumaan.

Huomiseen!

Anne ja Juhani ja kaksi pirteätä puudelia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s