25. – 26.1.2022 Matka jatkuu Ranskasta Saksaan ja takaisin Ranskaan ja Saksaan

Olimme lähteneet Marttyyrien kylään Saint-Junienista, joka oli talvisaikaan omatoiminen campingalue. Henkilökuntaa ei ollut paikalla ja automaattiin maksamalla pääsi sisään alueelle. Alueella oli kuitenkin resparakennus ja myös mökkejä vuokrattavaksi. Alueen naapurissa oli jalkapallokenttä. Ihan mukava alue, mutta vähän vinot ruudut. Ja meillä ei vieläkää ole sitä automaattisesti auton tasaavaa järjestelmää…

Asuntoauto Ranska
Vähän etukenossa ollaan.
Tässä kuvassa näkyy alueen kaltevuus. Ja huurteinen nurmikko.

Marttyyrien kylän jälkeen ajelimme yöksi Toulon-sur-Arroxiin.

25.1.2022

L’Arrouxin alue oli varmasti varsinkin kesällä mukava alue. Vieressä virtasi joki (nimeltään Arroux) ja muutenkin paikkakunta vaikutti mukavalta.

Matkailuauto ranska
Sumuinen aamu näkyi.
Koiria kiinnosti kovasti tuo joenranta, mutta sinne ei annettu mennä.

Kun poistuimme kaupungista, meidät ympäröi aika sankka sumu. Näkyvyyttä oli pahimmillaan varmaan 5 metriä. Onneksi sumu alkoi helpottaa, kun matka eteni.

Näkyväisyys rajallinen. Piti ajella aika hiljaa.
Kivasti sumu kuitenkin kaunisti maisemia.

Pysähdyille Seurreen kauppaan ja tankkaamaan. Lopulta aurinkokin näyttäytyi.

bi1 kauppa
Jos oikein käsitin, niin tässä anarkistinen mummoihminen mainostaa ostosten Drive-in hakupalvelua. 😀
Valmiit ateriapaketti.
Myynnissä Elvis -mehua eli IPA-olutta ja greippiä.
Belzebuth -juotavaa. Älkää kysykö mitä se on… 😀
Illaksi selkeytyi keli. Kuva Pérousen kohdilla. Valitan noita tuulilasin kuraläiskiä.

Saavuimme illaksi Bad Bellingeniin, jossa olemme aikaisemminkin olleet. Siellä on oikein mainio matkaparkki. Vieressä on kauppa ja spa/uimahalli.

Juhani jäi laittamaan ruokaa, kun minä lähdin koirien kanssa ulos. Tapasimme läheisessä puistossa karḱeakarvaisen mäyräkoiran Brunon. Brunon isäntä heitteli tennispalloa Brunolle ja Chilille vuoron perään. Heillä oli kaksi tennispalloa mukana. Tuli koirien liikunta-annoskin täyteen, kun Coffee, mitään palloista ymmärtämättä, juoksenteli muiden mukana.

Vasemmalla Coffee ja oikealla Chili heijastinliiveissään. Keskellä Bruno, jolla oli valo niskassa ja kaksi tennispalloa jaloissaan.
Chili noutaa palloa tuolla taustalla, Bruno tuo toista palloa tuossa keskellä ja Coffee tarkkailee.

26.1.2022 Colmariin Ranskaan

Aamulla kävin taas koirien kanssa ulkona lenkillä. Meidän eilinen palloleikkien paikka osoittautui olevan minigolfradan piha.

Matkaparkki Bad Belling
Meidän auto on tuolla taustalla. Sen takana on kauppa.
Koirat jäällä.
Tää sama häiskä oli viime vuonna samassa paikassa. Onkohan se saanut kalaa? Se on muuten patsas, jos joku ihmettelee 😀
Orvokit on jäässä, mutta ei jäätyneet. Kun ilman lämpenee, nämä nousevat tästä kukkimaan.
Minigolffia tarjolla keväämmällä.

Matka jatkui kohti Colmaria. Meiltä puuttui Colmarin Starbucksin YAH muki, joten se oli hyvä syy vierailla kaupungissa.

Colmarissa ajettiin täälaisen pikkubussin perässä.
Ja se todellakin oli minibussi. Pituutta arviolta 4-5 metriä. Ei noilla kaduilla kyllä isommilla busseilla mahtuisikaan ajamaan.

Colmar on n. 70 000 asukkaan kaupunki. Kaupunki mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 884 ja Colmarille myönnettiin vapaakaupungin status v. 1226. Vuonna 1632 kaupungin valloittivat ruotsalaiset, jotka onnistuivat hallitsemaan kaupunkia 2 vuotta. Kaupunkiin perustettiin ensimmäinen kirjasto vuonna 1634. Vuonna 1673 ranskalaiset valloittivat kaupungin ja vuosina 1873-1918 kaupunkia hallitsivat saksalaiset. Vuonna 1918 kaupunki palautui Ranskan hallintaan. Vuosina 1940-1945 kaupunki kuului Saksalle, kunnes sodan jälkeen hallinta palautui Ranskalle. Näillä Ranskan ja Saksan rajakaupungeille on aika normaalia, että valtio mihin kuulutaan, vaihtelee aika ajoin.

Colmarin kaupungin keskustaa

Saimme asuntoauton parkkiin erään kadun varteen n. 700 metrin päästä Starbucksista. Loistavaa! Saadaan pieni kävelylenkki ja koiratkin saa vähän liikuntaa. Ihailimme kaupunkia ja löysimme Starbucksin. Sain mukin ja lähdimme hieman muunneltua reittiä takaisin asuntoautolle.

Siellä se meidän auto on nätisti parkkerattuna kahteen ruutuun. Maksoimme myös parkkimisen molemmista ruuduista
Melkein menin tälle lasten leikkipaikalle, mutta hillitsin itseni.
Tämä rekennus näytti kirkolta, mutta tuo katolla ollut häkkyrä ei tuonut mieleen yhtään tuntemaani kirkkokuntaa 🙂
Kauniita taloja.
Vanhaa ja uutta arkkitehtuuria.
Colmar YAH -muki ja kahvi to go. Ostin kaupan viimeisen mukin.

Meitä hieman häiritsi meitä seurannut vanhempi mies. Hän söi patonkia ja selkeästi meni sinne minne mekin. Olimme vähän huolissamme siitä, että onko hän mahdollisesti tarkkailija, joka pitää meitä silmällä, kun joku tyhjentää meidän asuntoautoa. Meillähän on kerran tyhjennetty tällä taktiikalla pakettiauto Tallinnassa (mitään arvokasta varkaat eivät saaneet, kun heille ei kelvannut hallitunkki, Juhanin vaelluskengät tai mun keskeneräinen sukankudin. Tosin he veivät meidän likaiset alushousut).

Meitä seurannut vanhempi mies kuvassa. Kun pysähdyin, hänkin pysähtyi – syömään patonkiaan. Ja me ei liikuttu suoraviivaisesti vaan mentiin vähän mutkitellen talojen välissä valiten sattumanvaraisesti oikean ja vasemman välillä.
Kastelukannutalo.
Kastelukannuja roikkui jokaisen ikkunan alla.
Kapeita kujia talojen välissä. Taitaa olla yhden hevosen mentäviä kujia.

Pistimme tossua tossun eteen kohti autoa. Helpotukseksemme asuntoauto oli ihan oikealla paikalllaan ja mitään ei ollut viety. Meillähän on varsinaisen lukon lisäksi turvalukko auton ovessa. Sen auki saaminen vaatii enemmän toimenpiteitä, kuin mitä ruuvimeisselillä saa aikaan.

Saavuimme taas Saksaan.

Jatkoimme matkaa ja Rhenuksen kohdalla saavuimme Saksaan. Saksassa huomiomme kiinnittyi ilmaisiin koronatestauspisteisiin. Juhani olisi halunnut käydä McDonaldsilla hakemassa välipalan, mutta Juhani ei päässyt sisään ravintolaan, joten hänelle ei myyty mukaan mitään, koska Juhanilla on vaan 2 rokotusta eikä ollut tuoretta negatiivista koronatestiä. Eli siis Mäkkäristä ei saanut ostaa ruokaa ilman negatiivistä koronatestiä! Minä olisin 3 rokotuksen kanssa saanut käydä sisältä ostamassa ruokaa, mutta ei sit enää jaksettu. Saksassa rokottamattomien elämä alkaa olemaa jatkuvaa nenänkaivelua.

Ilmainen koronatestauspaikka huoltoasemalla.

Heidelbergissa vierailimme Fritz Berger -matkailuautotarvikeliikkeessä. Koska kauppa ei ole välttämättömiä elintarvikkeita myyvä liike, myyjän oli tarkistettava meidän koronapassit. Meillä koroapassin näyttö onnistuu helposti, koska meillä on puhelimessa Ranskan julkaisema AntiCovid appi. Sinne on ladattu koronapassi ja se on nopeasti sieltä haettavissa.

Ostimme Fritz Berger liikkeestä uuden telkkarin, kun se vanha ei suostunut enää toistamaan DVD-levyjäkään. Meillä on viimeiset muutamat illat ollut aika hiljaisia, kun asuntoauton netti ei ole suostunut toimimaan ja telkkarikin on ollut hyödytön. Ollaan vaan tuijoteltu toisiamme silmiin… 😀

Tällainen kokoontaittuva, kantokahvallinen pesuvati ostettiin. Meillä on yksi olemassa, mutta se on pyöreä ja isojen astioiden kanssa aika ahdas. Neliskanttinen toimii paremmin.

Parkkeerasimme Mannheimiin illaksi. Huomenna matka jatkuu 🙂

Anne ja Juhani, sekä matkapuudelit Chili ja Coffee

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s