Heräsimme sateiseen aamuun ja kovaan tuuleen. Olimme miettineet matkustamista laivalla Saksasta Suomeen, mutta laiva oli taas kerran aika kallis. Sen lisäksi töiden kannalta olisi ollut hankalaa olla puhelimen tavoittamattomissa kaksi päivää. Ja vielä se, että tuuli ihan hitokseen, joten laivalla olisi varmaan ollut aika heiluvaa meininkiä. Teimme päätöksen, että ajamme taas kerran Ruotsin läpi.



Olemme aikoinaan ostaneet asuntoautoon Tefal Ingenio irtokahvalliset kattilat ja paistinpannun. Siis sellaiset kattilat, joiden kahvan saa irti ja samaa kahvaa voi käyttää toisessa kattilassa tai paistinpannussa. Kattiloiden kannet on lisäksi hyvin litteät. Päätimme hankkia kotiin samanlaiset. Otimme siis suunnaksi Designer Outlet Neumünsterin, jossa tiesimme olevan Tefalin outlet myymälän.
Outletissa oli mielestäni aika väljää eli ihmisiä ei ollut samaan malliin kuin aikaisemmin. Melkein kaikkiin myymälöihin mentiin koronapassilla sisään. Monissa paikoissa rajoitettiin sisällä kerrallaan olevien ihmisten määrää.






Ajattelimme jäädä kauppojen jälkeen Neumünsteriin leirintäalueelle, mutta Juhani ei olisi päässyt sisälle alueelle ilman negatiivistä koronatestiä. Lähistöltä löytyi yksi matkaparkki, mutta kun pääsimme paikalle, se olikin suljettu talveksi. Seuraavaksi löytyi matkaparkki Wohnmobilhafen am Kanal-Café NOK Redensburgista. Sinne siis! Tuuli oli matkalla tosi kova. Meidän asuntoautossa on aika paljon pinta-alaa, johon tuuli ottaa, joten ajaminen oli aika rankkaa. Välillä tuulenpuuska painoi autoa kohti ojaa, mutta saimme auton pidettyä tiellä.

Saavuimme paikalle myöhään illalla ja saimme viimeisen paikan koko alueella. Matkaparkki sijaitsee Kielin kanavan rannalla ja yllätykseksemme näimme laivojen menevän tosi läheltä ohi suuntaan tai toiseen.

Tuijottelimme matkailuautomme etuikkunasta muutaman tunnin ajan ohi lipuvia laivoja. Kun menimme nukkumaan, kuulimme laivojen edelleen menevän ohi. Niiden moottoreista kuului matala, tasainen koneen käynti. Ääni ei kuitenkaan ollut häiritsevä. Enemmän meitä häiritsi tuuli, joka heilutti autoa koko ajan johonkin suuntaan. Yö meni vähän levottomasti, kun tuli heräiltyä vähän väliä.
30.1.2022 aamulla heräsimme edelleen jatkuvaan kovaan tuleen. Katselimme säätiedotuksia ja päätimme jäädä paikalleen seuraavaksikin yöksi. Mikäs siinä oli olla paikoillaan, kun paikassa oli ensiluokkaiset suihkut ja vessat ja etuikkunasta sai seurata laivaliveä.


Me ei oltu ainoita, joita laivat kiinnostivat. Aina kun laivoja alkoi tulla, niin muistakin asuntoautoista ihmiset tulivat ulos kuvaamaan laivoja. Jotkut laivat soittivat torvea, kun huomasivat ihmisten kuvaavan heitä.

Vietimme päivän tekemättä oikeastaan mitään ihmeellistä. Vähän tehtiin töitä ja syötiin… ja odoteltiin tuulen laantumista. Illalla pimeän tullen tuuli laantuikin. Yö oli paljon rauhallisempi ja miellyttävämpi kuin edellinen.
Huomenna matka jatkuu
Anne ja Juhani ja tuuliturkkiset puudelit