31.1.-2.2.2022 Saksasta Tanskan läpi Ruotsiin… ja Tukholmasta kotiin.

Aamulla keli oli jo ihan normaali talvikeli. Kävin koirien kanssa kävelyllä ja ihmettelin maisemia. Alueen vieressä oleva ravintola näytti olevan sulki. Alueelta oli suurin osa asuntoautoista jatkanut matkaa. Niin meidänkin oli tehtävä.

Suuntasimme rajalle päin ja kävimme ensin Citti-Park nimisessä kaupassa Flensburgissa. Matkustaminen on ollut viimeisen 2 vuotta aika harvinaista herkkua ja meillä on tiettyjä elintarvikkeita, joita on ollut ikävä, joten kävimme täydentämässä varastoja.

Käytiin myös Fleggaardissa Saksan ja Tanskan rajalla. Edelleen meitä huvittaa se, että tanskalaiset tulevat Saksan puolelle ostamaan 10-12 lavaa tölkkilimpparia ja kasan päällimmäisenä on yksi lava olutta. 🙂

Käytiin myös tankkaamassa, kun tiedossa oli, että Tanskassa diesel on kalliimpaa kuin Saksassa.

Rajalla ystävälliset rajahenkilöt kysyivät meiltä henkilöllisyystodistukset. Muuten heitä ei kiinnostanut meidän olemiset tai menemiset. Päättelimme, että itäisen Euroopan tilanne aiheuttaa täälläkin vähän huolta ja haluavat tietää ketkä tulevat sisään maahan.

Yritimme pysähtyä erääseen kauppaan, mutta meidän kokoluokan autolla ei ollut mitään asiaa parkkipaikalle tai parkkihalliin ja siksi matka jatkui. Parin tyhjän arvan jälkeen löysimme matkaparkin meren rannalta Middelfartista (eli Keskipieru näin ystävien kesken). Olimme ainoa asuntoauto venesatamassa, mutta se ei meitä häirinnyt.

1.2.2022 aamulla oli ensimmäiseksi vuorossa eläinlääkärin löytäminen. Koirat tarvitsevat ekinokokki -lääkityksen päästäkseen takaisin Suomeen. Google antoi osoitteeksi Veterinarians Vestfyns -eläinlääkäriaseman ja me menimme sisään kysymään, että onnistuuko moinen toimenpide. No onnistuihan se. Tosin nuorempi eläinlääkäri ei ollut ilmeisesti ikinä antanut koiralle ko. pilleriä, koska toinen eläinlääkäri kertoi koko ajan, että mitä pitää tehdä ja mitä koiran passiin pitää kirjata. Tämä ekinokokkipilleri on siis annettava vain Suomeen ja Norjaan matkustaville koirille, joten ei ole mikään ihme, että ei ole eläinlääkärillä kokemusta asiasta.

Matka jatkui Tanskan läpi kohti Ruotsia. Ajoimme Ison-Beltin sillan läpi ja Kööpenhamina ohitettiin etäältä. Tällä kertaa ajoimme siltaa pitkin Ruotsiin.

Olemme yleensä menneet laivalla Tanskasta Ruotsiin, mutta ei tällä kertaa. Ruotsin tullimiehet ovat aina oma lukunsa. Kerran yrittivät puhua meille ruotsia, koska mehän olemme suomalaisia, joten meidän voidaan olettaa osaavan ruotsia. Käänsimme kielen molemmille vieraaksi eli englanniksi. Nyt tänään tullimiehet tarkistivat koronapassit ja henkilöllisyyden sekä koirien passit. Toinen tullihenkilö tarkasti koirien passeja monta minuuttia. En kyllä ymmärrä mitä se niistä passeista haki, koska eivät edes nähneet koiria saatikka lukeneet niiden siruja. Ja Ruotsiin mennessä koirilla ei ole pakottavaa tarvetta mihinkään rokotuksiiin. No, huvinsa kullakin…

Olimme päättäneet, että kerrankin emme aja keskeltä Ruotsia kohti pohjoista vaan menemme rannikkoa pitkin. Matka on joitakin kymmeniä kilometrejä pidempi, mutta halusimme vähän vaihtelua.

Aika äkkiä Ruotsin puolella alkoi lumisade. Paikoin lunta tuli ihan oikeasti ja teki ajamisesta rasittavaa. Se oli sitten tauon paikka. Fjälkingen kohdalla huomattiin tienposkessa Eko -kauppa. Koirat kävi ihmettelemässä lunta ja pissalla. Lopulta me lähdettiin kauppaan.

Nyt täytyy myöntää, että me oltiin aika hämmentyneitä tästä kaupasta. Siellä oli kaikkea, mutta ei mitään paljon. Eli ekaks oli tarjolla pieniä osastoja eri muotivaatteille (ihan tunnettuja merkkejä), seuraavaksi oli kodin tarvikkeita osasto, seuraavaksi tuoreruokaa osasto, paperitavaraa ja kirjoja osasto, jne. Valikoima missään tuoteryhmässä ei ollut kovin suuri, mutta kaikenlaista oli aika paljon. Hassu kauppa.

Löysimme itsemme Karlskronan sataman matkaparkkiin. Paikalla oli jo toinen, uudempi Morelo. Mikäpä siinä nukkuessa: meteliä ei ollut, ainoastaan lumiaura meni sillä isolla parkkipaikalla vähän aikaa edestakaisin.

2.2.2022 aamulla meillä soi ihan herätyskello. Halusimme päästä lähtemään kohtuullisen ajoissa, koska tarkoitus oli ehtiä Tukholmasta Turkuun lähtevään iltalaivaan.

Katselimme vähän ympärillemme Karlskronassa ja lähdimme ajelemaan kohti pohjoista.

Parin pissatauon jälkeen saavuimme Tukholman satamaan – ja siinä portilla varasimme itsellemme laivaliput 🙂 Kerrankin A-luokan lemmikkihytti oli halvempi kuin B-luokan vastaava.

Saavuimme laivaan ja käytimme koirat ulkokannella pissalla. Sen jälkeen suunnistimme buffettiin – vain huomataksemme, että se ei ole auki. Grilliravintolassa oli tarjolla ruokaa ja tarjoilija kertoi, että matkustajia on niin vähän (muistaakseni noin 100 matkustajaa), että buffa ei ole auki. Sain syöytävää, kun otin pelkän alkupalapöydän. Minä olen hankalasti ruokittavaa mallia, koska minulla on allergioita, jotka rajoittavat valmisruokien syömistä. Tämä on yksi niistä monista asioista, jotka puoltavat asuntoautomatkailua – tietää tasan tarkkaan mitä syö, kun itse valmistetaan ruoka.

Aamulla ajelimme kohti pääkaupunkiseutua. Auringonnousu oli kaunis. Saas nähdä, koska seuraavaksi päästään reissuun. Kiva, että olet jaksanut lukea meidän seikkailuista.

Me palataan taas asiaan, kun aihetta ilmenee 🙂

Anne ja Juhani ja puudelit Chili ja Coffee