Saint-Saturninistä lähdimme kohti Bény-sur-Meriä, jonne oli matkaa vähän päälle 170 km. Aamulla oli pilvistä, mutta pikkuhiljaa lähestyessämme rannikkoa, myös aurinko alkoi kurkistella pilvien lomasta.




Harrastan sukututkimusta ja siihen kuuluu kaiken maailman juttujen tutkiminen ja tällä kertaa matkan varrelle sattui toisen maailmansodan aikainen sotilashautausmaa. Bény-sur-Mer on kanadalainen sotilashautausmaa, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Juno Beachistä. Juno oli koodinimi paikalle, johon liittoutuneiden Kanadan joukot 6.6.1944 suorittivat maihinnousun. Kuten jo sanoin aikaisemmin, 6.6.1944 on monesti päivämäärä, jolloin oletetaan Natsi-Saksan kukistuneen, mutta todellisuudessa taistelut jatkuivat vielä monta kuukautta D-Dayn jälkeen.



Tälle sotilashautausmaalle on haudattu 2048 taisteluissa kaatunutta, joista 19 on tunnistamattomia. Pääasiassa kaatuneet olivat Kanadan 3. divisioonan miehiä ja lentäjiä. Hautausmaalla on haudattuna myös yksi ranskalainen vastarintaliikkeen sotilas, joka taisteli kanadalaisten rinnalla ja jolla ei tiedetty olevan sukua.


Hautausmaalta löytyi myös Weikko Ilmari Hautakankaan hauta. Weikko Hautakangas oli syntynyt 29.12.1922 Kanadan Ontariossa Thunder Bayssä. Hänen vanhempansa Olga Hauta (os. Luoma) ja Aleksander Hauta (myöhemmin Hautakangas) olivat syntyneet Ähtärissä. Pariskunta muutti Kanadaan joskus 1910 vuoden kieppeillä. Weikolla oli 3 sisarusta: Toivo, Waino (Wäinö) ja Salma. Weikko kuoli 14.8.1944 Caenin lähellä taistelussa saksalaisia vastaan vain 21 vuotiaana.

Tiedän, että hautausmaalla oli muitakin suomensukuisia nimiä, mutta tällä reissulla ei osunut kuvaan.
Hautausmaa oli mielestäni kaunis ja jotenkin rauhoittava. Ranskassahan hautausmaat ovat monesti täyteen ahdettuja ja täynnä hautakiviä niin, että hautojen välissä ei kasva edes rikkaruohot. Suomessahan hautausmailla perinteisesti kasvaa puistomaisesti puita, pensaita ja kukkia, mutta Ranskasta ne puuttuvat. Mutta tällä hautausmaalla oli puita ja ruohoa ja hautakivien valkoiset rivistöt loistivat vihreätä nurmea vasten.



Hautausmaan jälkeen kävimme lyhyesti kaupassa ja etsimme yöpymispaikkamme Lion-sur-Merin. Kylä sijaitsi aivan meren rannalla ja yölläkin kuului aaltojen pauhu vaimeana. Mainitsin aiemmin nämä koodinimet rannoille joihin liittoutuneet nousivat maihin D-Daynä. Nimet olivat lännestä itään Utah, Omaha, Gold, Juno ja Sword (eli miekka). Lion-sur-Mer sijaitsee suurinpiirtein Sword rannan kohdalla. Myös kartoista paikka löytyy nimellä Sword Beach.
Kävimme iltakävelyllä kylällä, mutta ihan rantaan asti emme menneet, koska ilma oli aika kylmä ja rannalla ilma ei olisi ollut ainakaan lämpimämpi. Kosteus todella viilentää ilmaa, kun jo muutenkin ollaan melkein pakkasella.










Jos muuten ihmettelette, että mistä noita yöpymispaikkoja löytyy, niin voimme mainita muutaman apin.
Camping-car park (nettisivu ja appi) Ranskan matkaparkit käyttämämme matkaparkit löytyvät täältä. Ranska tosin on täynnä matkaparkkeja. Tämän palvelun kautta olevissa matkaparkeissa hintaan kuuluu aina raikasvesi, harmaan veden ja wc:n tyhjennys sekä sähkö. Nämä palvelut on siis minimi. Alueella saattaa olla vielä muitakin palveluja. Apin kautta paikan voi myös varata ja sieltä näkee etänä, että onko alueella paikkoja vapaana.
Promobil Stellplatz-radar -appi. Saksankielinen koko Euroopan kattava. Ilmainen minun (Juhani) suosikki. Apista löytyy mitä palveluita paikasta löytyy, hintatiedot ja kuinka paikka on auki. Usein apista löytyy myös tieto mahtuuko pitkällä autolla. Palvelu kattaa matkaparkit ja leirintäalueet.
Park4night Tästä saattaa olla apua, mutta monesti nämä paikat saattavat olla nk. puskaparkkeja eli sellaisia yöpymispaikkoja, joissa ei ole luvallista yöpyä, mutta saattaa olla, että sitä ei ole kiellettykään. Paikalla ei välttämättä ole mitään palveluja tai ne ovat vain pelkkiä yleisiä parkkipaikkoja. Osa paikoista on esim. tehdasalueiden takapihoja, jossa yöpyminen saattaa olla kielletty, mutta joku on sitä käyttänyt eikä ole kukaan tullut häätämään pois, joten henkilö on lisännyt paikan appiin. Suosittelemme yöpymään paikassa, jossa se on sallittua. Pääsee vähemmällä häslingillä. Meillä on tämän palvelun kautta tullut muutama tyhjä arpa ja on jouduttu etsimään toinen paikka.
Ranskassa matkaparkit maksavat 9-13 euroa/yö ja Camping-car Park -kortilla, jota on käytettävä, että pääsee sisään. Kortin saa ostettua automaatista 5 euron hintaan ensimmäisellä vierailulla. Ja kortille saa ladattua lisää rahaa portilla olevalla automaatilla (pankki/luottokortti) tai netissä.
Meillä on matkustaessa se periaate, että emme halua häiritä paikallisten elämää. Meidän mielestä meidän pitää kerätä omien koirien kakat pois kylän raitilta. Välillä nostamme muidenkin jättämiä roskia roskikseen. Tosin yleensä matkaparkit ovat äärimmäisen siistejä, joten ei ole juurikaan tarvinnut siivoilla muiden jälkiä. Mutta periaatteessa paikat pitää jättää sellaiseen kuntoon, että kukaan ei edes tiedä meidän käyneen siellä 🙂
Huomenna on vuorossa museovierailu eli silloin taas juttu jatkuu
Anne ja Juhani ja 2 vilkasta puudelia