24.1.2023 Lion-sur-Meristä Caenin Memorial Museumin kautta Formerieen
Aamulla oli aika pilvistä eikä todellakaan lämmintä. Espanjassa tuli ihmeteltyä, kun paikalliset veti pipon päähän, kun lämpötila laski alle 20 asteen. Täällä en ihmettele yhtään, että paikalliset kulkee kunnon talvitakit päällä koko ajan. Vaikka täällä rannikolla ei lunta ja pakkasta olekaan, niin kylmä menee luihin ja ytimiin.
Oli vähän etukenossa toi kenttä, mutta ollaan sitä vinommassakin parkkeerattu. Tässä oli jossain kirkko lähellä, koska illalla kuulimme ilmeisesti klo 23.00 kirkonkellon lyönnit ja aamulla ilmeiseti noin klo 7.00 alkoi kellonsoittaja töihin.Lion-sur-Mer oli pieni kaupunki. Kapeat kadut vaativat kaikilta osapuolilta tarkkaavaisuutta. Kesällä tämä on varmasti kaunis paikka.
Lähdimme liikkeelle Lion-sur-Meristä. Matka kulki rannan suuntaisesti ja törmäsimme Monument de la Liberte -muistomerkkiin. Tai onneksi ei törmätty siihen tankkiin, mutta siis nähtiin se. Monumentti on pystytetty Normandian maihinnousun kunniaksi ja se oli just siinä Sword Beachin kohdalla.
Monument de la Liberte eli Vapauden monumentti.Kaalit oli korjattu.Kauniisti puut reunustivat kapeaa tietä.Cresseronsin kylän tiet eivät olleet yhtään sen leveämmät kuin edellisessäkään kylässä.Ja kun niistä kapeista teistä puhutaan, niin sopu sijaa antaa. Onneksi oli just tällä kohtaa meidän puolella tyhjä parkkipaikka ja saatiin väistettyä.
Caenin Memorial Museumin piha-alueella on ihan omat parkkipaikat asuntoautoille. Me olimme tällä kertaa ainoa asuntoa sillä parkkiksella. Parkkikselta käveli pari minuuttia museon ovelle.
Oli oikein tilava tämä asuntoautojen parkkipaikka.Caen Memorial Museum. Valkoinen osa on ilmeisesti vanhempi osa ja tuo tummempi on uudempi osa.Non-Violence ’The knotted gun’, tekijä Carl Fredrik ReuterswärdSisäänkäynti.Tervetuloa Memorial de Caeniin.Sisällä näyttelyssä oli aika monenlaisia tunnelmiaKatsoimme filmin Caenin tapahtumista. Noi esineet tuossa on rekvisiittaa eikä siivoustarvikkeita.Nuoria miehiä oli rintaman molemmilla puolilla. Monesti mustavalkokuvat tekevät sen ajan ihmisistä jotenkin latteita. Tämä taitaa olla englantilainen juliste. Englannissahan suuret määrät lapsia evakuoitiin maaseudulle suurista kaupungeista, joita saksalaiset pommittivat.Tämä kirjoituskoneen näköinen koje on Enigma. Saksalaiset kehittivät sen salaamaan joukkojen väliset viestit ulkopuolisilta. Liittoutuneet puolestaan yrittivät ratkaista salauskoodit.. ja onnistuivatkin siinä. Läpimurrosta ei hiiskuttu ulkopuolisille, vaan annettiin saksalaisten luulla, että Enigma oli mahdoton murtaa.Tässä kuvia vainotuista juutalaisista. Saksassa tuhottiin toisen maailmansodan aikana miljoonia ihmisiä. Joukkoon kuului homoseksuaaleja, vammaisia, juutalaisia, toisinajattelijoita jne.Saksalaisen eutanasiakeskuksen naispuolisia työntekijöitä. Naiset työskentelivät T4 Projektissa. Projekti aloitettiin virallisesti Natsi-Saksassa v. 1939 ja virallisesti se lopetettiin v. 1941. Tarkoituksena oli tappaa sellainen kansan aines, joka ei sopinut arjalaiseen ihanteeseen. Tappolistalla olivat mm. vammaiset, mielenterveyspotilaat ja vanhukset eli sellaiset ihmiset, jotka eivät kyenneet taistelemaan tätä julmuutta vastaan. Vammaisten lasten vanhemmille kerrottiin lasten asuvan hoitokodissa, vaikka todellisuudessa vammainen lapsi oli jo tapettu. Vaikka virallisesti ohjelma lopetettiin v. 1941, niin epävirallisesti sitä jatkettiin vuoteen 1945 asti.Tässä kuvassa on kerrottu kussakin maassa tapettujen juutalaisten määrä. Suomen luku on 7. Suomesta luovutettiin Gestapolle 8 juutalaispakolaista/sotavankia ja heidät kuljetettiin Auschwitsiin surmattavaksi. Yksi selvisi hengissä. Suomesta ei siis luovutettu Suomen kansalaisia saksalaisille. Näiden 8 luovutetun tapauksesta kerrotaan, että Helsingin silloinen korkea poliisiviranomainen oli saksalaismielinen ja siksi luovutus oli mahdollista. Helsingissä on useita muistomerkkejä näiden 8 luovutetun muistoksi.Marttyyrien kylä, Oradour-sur-Glâne heti saksalaisten tuhottua kylän. Kävimme täällä kylässä viime vuonna. Nykyään koko kylä on museoitu.
Oradour-sur-Glânen eli Marttyyrien kylästä oli näyttelyssä kuva. Siellähän saksalaiset sotilaat surmasivat koko kylän väestön – 642 ihmistä – muutamaa ihmistä lukuunottamatta. Edellisen lauseen linkistä pääsee meidän viime vuoden vierailuun kylässä.
Normandian taistelun osasto.Tässä kuvassa näkyy Normandian maihinnousun joukot Brittein saarilta päin nähtynä.Liittoutuneiden pommitusten jäljiltä saksalaisten hallinnassa olleesta Caenin kaupungista oli tuhoutunut 35 % ja 2000 ihmistä oli kuollut.
Toisen maailmansodan tapahtumat ovat tällä historian hetkellä ajankohtaisimmillaan sodan päättymisen jälkeen. Luulisi, että tietyt maat ja tietyt johtajat olisivat opiskelleet historiansa ja ymmärtäisivät, että tulella ei kannata leikkiä ja ihmiselämällä on arvoa.
Opin muuten sellaisen asian, että Nûrnbergissä kuolemaan tuomitut natsijohtajat vietiin Auschwitsiin ja teloitettiin. Sen jälkeen heidän ruumiinsa poltettiin keskitysleirin uunissa ja tuhkat siroteltiin ympäristön vesistöihin ja luontoon. Hyvin ymmärrettävää, että näille johtajille ei haluttu hautaa, johon kannattajat voisivat tehdä pyhiinvaellusmatkoja.
Saavuimme siihen uudempaan ja tummempaan osaan museota. Ja samalla siirryimme kylmän sodan aikaan. Tässä osassa käsiteltiin Berliinin muurin murtumista 9.9.1989.Trabant. Sen sanottiin olevan kasattu pahvista, mutta luulisin kuitenkin, että vähän pitää peltiäkin olla mukana, jotta auto ei ihan sateessa liukene olemattomiin. 🙂Museon toinen ravintola. Viehättävän näköinen.Kävimme museon kaupassa. Oikeanpuoleinen kirja sisältää kotirintaman julisteita ja kannessa komeilee teksti ’Hyväkuntoisia miehiä halutaan’. Miksi nämä julisteet olivat tärkeitä? Sodan aikana televisiota ei ollut vielä keksitty, puhelimia ei ollut yleisesti yksityiskodeissa ja internetistä ei kukaan osannut vielä edes haaveilla. Ainoat tavat tiedottaa ihmisille asioista olivat radio, sanomalehdet ja julisteet.Tollainen valkoinen emalimuki muutti meidän asuntoautoon. Tämä muki on tarkoitettu nimenmukaisesti hätätilanteeseen 🙂Museon ulkopuolelta oli hissillä kulku bunkkeriin. Oli ihan hieno hissitorni.Menossa bunkkeriin. Tuolla oikealla olisi myös ollut Amerikkalainen puutarha, mutta me ei käyty siellä.Bunkkeri oli kenraali Richterin komentokeskus Caenin miehityksen aikana. 70 metriä pitkä ja 3 metriä korkea bunkkeri kaivettiin käytöstä poistettuun kaivokseen. Koko museon sijoituspaikka johtuu tästä bunkkerista.Viestintä oli elintärkeää sodan aikana.Tällainen bunkkeri oli ennen kuin siitä tuli osa museota.Museon etupiha.
Museon jälkeen matka jatkui taas vähän pohjoisempaan. Nyt oli matkan varrella aika monta korkeaa siltaa. Seuraavassa parhaat palat:
Hérouville-Saint-Clair kohdalla mennään. Ylämäki oli oikeasti aika jyrkkä.Ja oltiin aika korkealla siellä sillan huipulla.Seuraava silta näköpiirissä. Paikka La Rivière-Saint-Sauveur.Kohtuu iso jordaani tässä kohtaa.Oli ihan kaunis silta.Ja seuraava silta Sandouvillen kohdalla.Calaisiin matkaa 268 km – jos haluais vaikka käydä Briteissä.
Seuraava yöpymispaikkamme oli Formeriessä. Mä luulen, että meille iski taas joku navigaattorin erikoinen, koska tiet, joita ajelimme olivat – mielenkiintoisia. Saattaa tosin olla, että paikkaan ei tuolta suunnalta päässyt isompia teitä.
Toi asfaltti oli suurinpiirtein meidän auton levyinen. Sinänsä ihan hyvä, että asfalttiin oli maalattu keskiviivan paikka pienillä neliöillä. Mutta normaalisti ajettaessa meidän vasen eturengas oli ton auton rekisterikilven kohdalla. 🙂Tässä kuvassa näkyy se ’keskiviiva’ eli noi peräkkäiset valkoiset neliöt. Onneksi oli pimeää, niin auton valoista näkyi vastaatulijat jo kaukaa.Juu, se oli ufo, joka lähetti punaista valoa… Oikeasti toi oli tuulivoimala 😀
Oli aika pitkä päivä. Täytyy varmaan höllätä vähän tahtia. Mutta paljon tietoa tuli taas tänäänkin omaksuttua.
Aloitimme juttujen kirjoittamisen, jotta sukulaiset pysyvät kärryillä mitä meidän lomalla tapahtuu. Matkustamme yleensä sesonkien ulkopuolella eli talvella ja satunnaisesti keväällä ja syksyllä.
Asuntoautolla ajelemme yleensä ilman sen suurempaa suunnitelmaa - suunta on nenän kanssa yhteneväinen. Toisinaan ajetaan enemmän päivässä ja toisinaan ollaan paikoillaan, kun löydetään hyvä paikka.
Maailma on avoin ja matkailu avartaa :)
Näytä kaikki käyttäjän annejajuhani artikkelit
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 