Hello taasen!
Aamulla herättiin lämpimässä hotellihuoneessamme kääriytyneinä (lue:liimautuneina!) petivaatteisiimme. Lämpöä oli vaatimattomat 32 C – siis sisällä huoneessa. Huoneessa oli kyllä jonkin sortin ilmastointilaite, mutta sen ainoa toiminto näytti olevan kierrättää hikistä ja lämmintä ilmaa. Hotellin henkilökunta oli kuitenkin tosi mukavaa :). Aamiaisen (kuului täällä hintaan) jälkeen pakkasimme tavaramme ja siirryimme ilmastoituun autoomme. Aaahhh! Horst oli ilmeisesti viettänyt ihan mukavan yön, kun ei ainakaan valitellut. Pitäisköhän meidän hankkia Horstille ryyppykaveri ja vaimo? Vaimon nimi olisi Gertrud.
Muutama sana Sloveniasta. Slovenian alueella on asunut ihmisiä tuhansia vuosia. Jugoslavian hajottua Slovenia itsenäistyi ja maassa asuu nykyään noin 2 miljoonaa asukasta. Kooltaan Slovenia on suunnilleen Keski-Suomen maakunnan kokoinen. Slovenian naapurimaita ovat Unkari, Itävalta, Italia ja Kroatia.
Tutkimme Mariboria pienen hetken kävellen. Ihan mukavalta pikkukaupungilta näytti (n.110 000 asukasta). Maribor ilmeisesti elää talviurheilulla, koska laskettelurinteet ja talvi näyttivät olevan pääosissa monissa paikoissa. Auton parkkipaikalla varoimme visusti häiritsemästä puiston penkillä nukkuvaa melkeinveljeskansan edustajaa, kun hän oli niin hienosti ottanut kengätkin pois ja ne olivat vierekkäin penkin vieressä. Totesimme 36 asteen lämpötilan olevan liikaa kävelylle ja istahdimme takaisin autoon.
Laitoimme taas TomTomiin arpajaisiin verrattavan yhdistelmän: vältä moottoriteitä ja lyhin reitti jonnekin. Ajelimme Drava joen pohjoispuolella kohti länttä ja ihailimme estottomasti maisemia. Navigaattorimme sitten ehdotti hyvää ellei parasta reittiä vuorten toiselle puolelle ja sinne päätimme lähteä. Kiipesimme yhä korkeammalle ja tie senkuin kapeni. Päällyste oli loppunut jo jokin aika sitten. Saavuimme lopultakin vuoren huipulle Ribnicaan ja ihmettelimme pysäköityjä autoja ja marjastavia ihmisiä keskellä heinikkoa (ei metsää lähimaillakaan). Tajusimme, että mustikka kun tykkää viileästä, niin se kasvaa näillä main ainoastaan korkella (lämpöä oli enää 25 astetta). Maistoin puskasta paikallista mustikkaa ja melko samalta maistui kuin kotimainen vastaavakin.
Päätimme nauttia kahvit kukkulan laella olevassa kahvilassa. Lukitessani autoa tajusin TomTomin näyttävän nuolella mihin seuraavaksi pitäisi ajaa. Probleema oli se, että nuolen suunnassa oli ainoastaan ruohottunut kärrypolku ja totesimme, että koska Touranimme ei ole maastoauto, reittiä on muutettava. Kahvien jälkeen jouduimme siis palaamaa omia jälkiämme vuorta alas n. 10 km ja ottamaan suunnan uudestaan kohti Lovrencia.
Tie oli edelleen kapea ja päällystämätön, mutta nyt olimme melko varmoja, että sieltä pääsee läpi jonnekin. Ja pääsihän sieltä. Törmäsimme vahingossa Roglan laskettelukeskukseen ja päätimme pistäytyä tutkimassa paikkaa. Ylhäällä vuorella lämpötila oli inhimillinen 24-25 astetta ja sen olivat paikallisetkin huomanneet. Alueella oli paljon lapsiperheitä ja siellä oli myös järjestettyä toimintaa. Roglasta löytyi jalkapallokenttää, tenniskenttiä ja vaellusreittejä. Lapsille ja muillekin oli auki sellainen 1,3 km pitkä pulkkamainen laskettelurata (minä tietenkin menin laitteeseen). Ravintola oli auki ja hiihtohissi kulki hiihtokeskuksen alaosan ja yläosan välillä (ilmaitteeks!) ja mekin päätimme käydä istumassa hiihtohississä pitkästä aikaa. Siellä me keikuimme maan ja taivaan välillä ja katselimme laiduntavia lehmiä alapuolellamme. Täällä ruohon lyhyenä pitäminen oli näet uskottu ammattilaisille 🙂
Talvella Roglalla on tarjota rinteitä 10 km ja 3 km välillä. Jos laskettelisin, matkustaisin tänne ehdottomasti. Paikka vaikutti hyvin toimivalta ja henkilökunta oli mukavaa. Hotelleja riitti ja parkkipaikkojakin löytyi. Ja tietenkin kirkko. Tietenkin sen takia, että täällä tuo kirkko tuntuu olevan tärkeä laitos monille ihmisille.
Parin tunnin jälkeen päätimme jatkaa matkaa ja tiedustelimme TomTomilta ohjeita. Täällä kertaa TomTom ehdotti lyhyimmäksi reitiksi laskettelurinnettä alas. Ei se varmaan ihan väärässä ollut…
Päätimme uhmata navigaattoria ja löysimme itsemme alas vuorelta loistavien maisemien säestämänä.
Saavuimme Ljubljanaan ja hotellikin bongattiin. Asumme Austria Trend Hotel Ljubljanassa. Meillä on 2 huonetta, kylpyhuone ja WC sekä vaatehuone. Ja tämä maksaa 20 euroa enemmän yöltä kuin eilinen hotelli! Jos eilen olis tullut joku kysymään hiessä kylpiessämme, että maksatko 20 euroo ja ilmastointi pelaa, niin olisi kyllä maksanut sen silmää räpäyttämättä.
Käytiin hotellin raflassa syömässä. Meidän piti lähteä kaupungille, mutta samalla hetkellä kun astuttiin ovesta ulos, alkoi sataa melkein kaatamalla, joten ei sit lähdetty.
Huomenna on vuorossa Ljubljanan tutkiminen. Raporttia seuraa…
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 