Onnistuimme tuossa syksyllä varaamaan edukkaat lentoliput Easyjetillä Pariisiin, joten lentokenttää kohti kävi tiemme tänään illalla. Lento oli 10-15 minuuttia myöhässä lähdössä, mutta mikäs kiire meillä oli. Käytiin Fly Inn ravintolassa syömässä ennen lähtöä ja täytyy kyllä kehua, että oli paras salaatti pitkään aikaan. Marinoidut tomaatit salaatin seassa ja päällä marinoituja katkarapuja, aah oli hyvää.
Huonosti nukutun 3 tunnin lentomatkan jälkeen saavuimme sumuiselle Charles de Gaullen lentokentälle klo 23.10 paikallista aikaa. Kaikki kaupat ja kahvilat olivat kiinni ja suuntasimmekin suoraan juna-asemalle tarkoituksenamme päästä kiskoitse Pariisiin. Junat olivat jo kuitenkin menneet nukkumaan, joten ainoa käyttökelpoinen kulkuväline oli taksi. Kysyimme kuljettajalta mitä maksaa hotellimme osoitteeseen ja saimme arvion 55 euroa. Ja matkaan lähdettiin. Auto oli Mersu, jossa oli nahkapenkit. Siis sellaiset keskiruskeat, ei tummat eikä vaaleat. Tosin takapenkille oli levitetty joku päiväpeite penkin suojaksi, joka suoraan sanoen ei ollut kauhean mukavan tuntuinen.
Kuljettajamme oli sellainen 50 vuotias mies, jonka ajotyyli oli sanalla sanoen nykivä. Kaasua piti painaa kahden sekunnin välein (otin aikaa) ja sit taas mentiin 2 sekuntia sillä kaasulla mitä oli saatu pumpattua koneeseen. Olen varma, että kuljettajamme oli Fittibaldin huonetta ja sukua, sillä kaikkien autojen ohi oli päästävä. Kaistanvaihtoja ei juurikaan huomannut, koska kuljettajallamme koko tie oli yhtä hänen kaistaansa. Aina välillä kuljettajamme puhui puhelimeen kysyäkseen tietä joltain tuttavalta. Seuraavaksi alettiin manata sulkinaisia tieosuuksia (Fermé!!) ja valitettiin kuinka ’Complique’ kaikki on – tres compliqueta. Seuraavaksi päästiin sanaan ’MERDE!!!’ (jos joku ei tiedä sanan merkitystä – googleta). Kuskimme oli hyvin kiinnostunut Libyan ja Egyptin tilanteesta, koska radiokanava vaihdettiin uutisiin ja volat käännettiin kaakkoon. Aina välillä hän kommentoi tuhahtelemalla tai muuten ääntelemällä tapahtumia. Ja välillä puhuttiin puhelimessa radion huutaessa täysillä, auton nykiessä eteenpäin ja poukkoillessa kaistojen ja muiden autojen välistä… Hotelliin vihdoin saapuessamme mittari näytti 69,40 euroa ja spontaani ajatuksemme oli: Onneksi on suomalainen taksi! 🙂
Hotellihuoneemme on tällainen pieni ja kompakti, mutta viihtyisän oloinen. Meillä on sisäpihalle antava ranskalainen parveke. Huomenissa lähdemme liikkeelle kohti nähtävyyksiä, joten palailemme.
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 