Aamulla totesimme, että yöllä on ollut pakkasta, nimittäin nurmikot olivat huurteessa ja ilma oli sen verran vilakka. Istahdimme taas tutun possujunan kyytiin ja huristelimme respan luokse, josta jatkoimme kohti Due Pontin junaseisaketta. Täällä muuten junat kulkee vasemman puoleisesti (eli kun normaalisti tiellä ajetaan tien oikeata laitaa = junat kulkevat oikeaa laitaa ja täällä junat kulkevat vasemmalla). Eli täällä ei voi helposti päätellä kummalle puolelle raidetta pitää mennä junaa odottamaan.
Olimme sopineet Suvi-Tuulikin ja Vesa-Pasin kanssa tapaavamme Rooman eläintarhalla. Jäimme junasta pois Flaminio Piazza Popolon asemalla ja aloimme suunnistaa kohti eläintarhaa. Puisto, joka eläintarhaa ympäröi, on todella iso (n. 17 ha). Ystävämme odottivat meitä jo eläintarhan kieppeillä, joten pistimme kovennettua tahtia kohti samaa paikkaa (matka kesti tahdista huolimatta 45 min).
Saavuimme portille ja totesimme, että italialainen tehokkuus rulettaa taas. Alueen etuosassa on automaatti, mistä lippua ostavien piti ekaksi ottaa vuoronumero lipun ostoon.
Ei sinänsä ihan paha systeemi, mutta kummankin automaatin vierellä päivysti henkilö neuvomassa laitteen käyttöä! Laite oli tietokonenäyttöinen, mutta puhui vain italiaa, joten onhan se tehokasta palkata 2 ihmistä neuvomaan, että ’paina tuota ainoata nappia, minkä näet’ ulkomaalaisille ja italialaisillekin. Juhani kävi ostamassa liput meille ja palattuaan kertoi, että lipun ostosta ei meinannut tulla mitään, koska kun kaksi lippua teki yhteensä 26 euroa ja Juhani antoi kassaneidille 30 euroa, niin kassaneiti kinusi ja vaati eikä suostunut antamaan lippuja ennenkuin Juhani kaivoi taskustaan 1 euron kolikon, jotta hän sai annettua takaisin 5 euron setelin eikä 4 euroa…
Itse eläintarha oli melko vaatimaton ja vähän ehkä vanhanaikainenkin. Vessoja oli riittävästi. Tiikereitä emme löytäneet ollenkaan (olivat vissiin joulomalla). Valokuvaajalle eläintarha ei ollut paras mahdollinen, koska monesti katsojien ja eläinten välillä oli verkko, kalterit tai likainen pleksi. Mutta ihan mukava oli kävellä aurinkoisessa ilmassa 🙂
Eläintarhan jälkeen oli lounasaika ja kävelimme 15 min kohti Suvi-Tuulikin ja Pasi-Vesan hotellia. Hotellin vierestä löytyi ravintola, josta saimme lounasta. Tarjoilija tosin oli aika outo, kun sanoin, että me pariskunnat maksamme erikseen eli haluamme erilliset laskut. Hää pyöritteli silmiään kassahenkilölle päin ja sanoi, että ei onnistu. Istuimme kaikki hiljaisuuden vallitessa ja totesimme, että tämähän alkaa hyvin. Selitin uudestaan tarjoilijalle, että me maksamme erikseen ja sen lisäksi haluaisimme tilata juotavaakin (toiset olivat saaneet jo juotavansa). Tilasimme pitsat ja saimme ne syötyäkin (ihan olivat ok) ja siinä välissä vaihtui tarjoilijakin. Kun tilasimme laskut, niin siitä tuli 2 kappaletta ja samalla saimme valomerkin eli ravintola meni kiinni (klo 15.00).
Kävimme elbaamassa ystäviemme hotellihuoneessa ja päätimme lähteä vielä tutustumaan Trastevereen, joka on kuulemma Rooman asuinalueista se, missä on aitoja roomalaisia, taiteilijoita ja ulkomaalaisia kultturelleja ihmisiä. Painiumme maan alle Barberinin asemalla ja totesimme, että johan on populaa liikentessä. Metron laiturit olivat aivan täynnä ja ensimmäiset 3 junaa tekivätkin lähinnä ohiajon asemalla, koska ihmisiä ei vaan enää mahtunut kyytiin. Olimme ovelia ja kävelimme vastakkaiseen suuntaan menevälle raiteelle ja menimme muutaman asemanvälin väärään suuntaan, jotta pääsemme junaan edes sisään. Huomasimme, että moni muukin oli keksinyt saman asian ja ryysätessämme junaan Pasi-Vesa ja Juhani eivät mahtuneet samaan vaunuun minun, Suvi-Tuulikin ja Oonan kanssa. Juna lähti liikkeelle ja jokaiselta asemalta vaunuun yritti lisää ihmisiä, mutta kun ei mahdu, niin ei mahdu. Jäimme pois Terminin asemalla ja jäimme odottelemaan miehiä saapuvaksi, mutta eivät olleet päässeet samaan junaan, joten odottelimme seuraavankin junan ja sieltähän he saapuivat. Kertoivat, että joidenkin saksalaisten olisi pitänyt päästä junasta pois jo 2 pysäkkiä sitten, mutta olivat vasta tällä pysäkillä päässet ulos. Pohdimme, että olisko Vatikaanissa loppuneet jotkut kinkerit, kun sitä porukkaa oli niin valtavasti liikenteessä.
Terminissä vaihdoimme junaa kohti Piramidea. Pääsimme ulos ja etsimme reittiä Trastevereen, mutta jäljet loppuivat asemalla. Olisi ehkä pitänyt lähteä asemalta bussilla eteenpäin, mutta emme tienneet mihin meidän olisi pitänyt mennä tai milloin olisimme olleet perillä, joten päätimme jättää vierailun sikseen. Ajattelimme lähteä samoilla lipuilla takaisin lähtöpisteeseemme (kun kerran leimauksesta on 100 minuuttia aikaa vaihtaa). Sepä ei sitten ihan niin helposti tietenkään käynytkään, koska oikeasti vaihto oli tehtävä vimeistään 60 minuutin kuluttua lipun leimauksesta ja me olimme käyttäneet jo 70 minuuttia.
Paluun sijaan otimme kahvit aseman vieressä olevassa kahvilassa. Minulta ja Juhanilta meinas loppua huumorintaju kokonaan, kun kahvilassa oli taas tämä Neuvostoliiton aikainen käytäntö, että ekaks mennään toiselle tiskille ja kerrotaan mitä mitä halutaan, sen jälkeen mennään kassalle ja maksetaan tilaus ja saadulla kuitilla haetaan ekalta tiskiltä se tilaus (tai se toimitetaan pöytään). Juhani päätti olla ottamatta mitään, kun sitä alkoi harmittamaan 🙂
Ilta alkoi olemaan myöhä ja niinpä palasimme jälkiämme pitkin takaisin keskustaan. Hyvästelimme Suvi-Tuulikin ja Vesa-Pasin sekä reippaan Oonan ja palasimme Due Pontin asemalle. Ajattelimme ohimennessämme poiketa avoinna olevaan Carrefour kauppaan. Kaupan aukioloaika oli 20.30 asti ja kello oli 20.02, mutta kauppaan ei enää päästetty asiakkaita ja entisetkin saateltiin ulos. Palasimme asuntoautoomme jalat tuusan päreinä.
Vietimme 2 päivää Roomassa ja olemme sitä mieltä, että kaupunki on aika iso tutustuttavaksi ja siellä on ihan liikaa ihmisiä. Metroverkko vois olla laajempikin. Rooma on nyt nähty pieneltä osin, mutta ehkä viihdymme paremmin paikoissa missä on vähemmän populaa ja missä asiat toimivat loogisesti. 🙂
Huomenna matka jatkuu. Campingalue on ihan täynnä ja meiltä vapautuvan paikan saa joku noista kääntöpaikalle parkkeeratuista autoista.
Palaamme asiaan
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 