Aamulla hoitelimme vähän työhommia ja sattumalta ulkona satoi juuri silloin melkein puoli tuntia. Pilvet hälvenivät aika nopeasta ja nautimme loistavasta auringonpaisteesta. Täällä Madeiralla muutenkin säät vaihtelee aika nopeasti. Vuorilla on yleisempää, että on pilvistä tai että vettä tiputtelee hiljakseen, mutta alhaalla rannikon tuntumassa on aika usein aurinkoista.
Otimme suunnaksi Calhetan kaupungin. Matkalla poikkesimme Cabo Giraon näköalapaikalle. Siellä on Euroopan korkein yhtenäinen pudotus suoraan mereen eli 589 m. Jopa maailman mittakaavassa pudotus on ainutlaatuinen. Näkymä Funchaliin oli aika bueno. Sitten viime vierailun näköalatasanteelle oli rakennettu vähän lisää tellinkiä ja pudotuksen ylle oli rakennettu lasilattiainen lisäosa. Korkeanpaikankammoiselle yli 500 metrin pudotuksen yläpuolella kävely oli aika jäätävä kokemus.
Matka jatkui ja löysimme Calhetan. Kaupunkiin oli rakennettu aivan hiljakkoin hiekkaranta – tai itseasiassa 2. Madeirallahan ei ole ollenkaan hiekkarantoja, vaan suurin osa rannoista on vulkaanista kiveä suurina kappaleina tai sit pelkästään kiveä. Ilmeisesti tänne halutaan houkutella myös rantalomailijoita.
Nautimme lounaan rantabaarissa ja jatkoimme kävelyä rantabaarirykelmän ympäri. Jossain vaiheessa talon takana sijaitsevasta kallioseinästä oli lähtenyt liikkeelle suurempikin kivivyöry – oli nimittäin osa liikkeistä saanut yllätysvieraita suoraan katon läpi liikkeesen.
Matka jatkui vältellen tunneleita. Ajelimme vuoren yli pikkukylien läpi ja ihailimme paikallisen senioriväestön vuorikauriin taitoja. Päivittäinen ravaaminen ylös ja alas pystysuoria katuja pitää kunnon yllä. Ihmettelimme myös, että vuoden 2012 kesän maastopalot olivat tuhonneet todella suuria alueita metsää, mutta ilmeisesti palomiehet olivat onnistuneet pitämään tulen poissa taloista, kun ei näkynyt tuhoutuneita rakennuksia ollenkaan.
Saavuimme Porto Moniziin saaren pohjoisosaan. Ihailimme mahtavan suuria aaltoja, jotka iskeytyivät voimalla ja pauhulla laavakiviseen rantaan. Oli aivan loistava, myöhäisiltapäivän auringon valo kuvata aaltoja ja maisemia. Ja kuvasin vähän paikallisiakin.
Porto Moniziin on rakennettu rantaan, terävien kallioiden väliin merivesiallas, joka pysyy tyynenä, vaikka meri kuinka pauhuaa.
Palasimme Funchaliin Sao Vicenten pitkän tunnelin kautta. Totesimme, että pohjoisrannan monet pikku tunnelit oli suljettu ja viereen oli rakennuttu uudet ja ehkä paremmat tunnelit. Varmasti paikallisten on mukavampi liikkua nopeasti paikasta toiseen, mutta matkailijalle olis ollut kiva käyttää vanhaa tietä, kun kerran kiirekään ei vaivaa.
Tänään nähtiin taas hienoja maisemia. Mitähän huomenna on vuorossa?
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 