Pistimme kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdimme taas maantielle. Hotellin aamiainen oli aika mitäänsanomaton ja kahvia en juonut, vaikka se kuppiin kaadoinkin. Oli jotain puruista tehtyä laihaa litkua (noin about teen väristä) ja niin ’kahvi’ pääsi kierrätykseen.
Matkalla kävimme nauttimassa brunssin tms. IHOPissa eli International House Of Pancakesissa. Siellä oli tarjolla mm. munakasta ja jenkkityylin pannukakkuja eli sellaisia pehmeitä, vähän reissumiestä isompia ja sentin paksuisia lätty/pannukakkuja. En taaskaan jaksanut syödä kaikea, mutta ilmaiset kahvikupin täytöt pelastivat aamun kahvikatastrofin.
Aurinko paistoi ja lämpöä oli vajaat 20 astetta. Jouduimme taas jonottamaan sellaisen ylimääräisen tunnin, kun muutama teiden yksinäinen oli kohdannut toisensa peräperään. Maanteillä on muuten rekoista n. 30-40 % Volvoja ja loput jotain muita merkkejä. Pitkänmatkan busseja ollaan nähty yhteensä vajaan 10. Ja turistibusseja vissiin 1. Paikallisliikenteessä busseja liikkuu jonkin verran, mutta kyllä tää maa on tehty pääosin henkilöautoille.
Saavuimme Wacoon, jonka historiaan kuluu nimensä (Waco=hullu, kaheli) mukaisesti kaikenlaisia hulluja juttuja. Yksi niistä tapahtumist oli v. 1993 Waco siege eli Wacon piiritys. Davidin oksa niminen uskonnollinen lahko (perustaja David Koresh) oli joutunut hankaluuksiin lain kanssa, kun poliisit epäilivät lahkon rikkovan aselakeja (eli laittomia/luvattomia aseita). Kun poliisit menivät tekemään kotietsintää lahkon tiloihin, puhkesi tulitaistelu, jossa kuoli 4 liittovaltion agenttia ja 6 lahkon jäsentä. Erä yksi päättyi siihen, että virkavalta alkoi piirittää lahkon tilaa ja piiritys kesti 51 päivää. Piiritys päättyi virkavallan hyökkäykseen ja tilalla puhkesi tulipalo, jossa kuoli 76 lahkon jäsentä (miehiä, naisia ja lapsia). Palon syttymissyystä tai sytyttäjästä ei ole varmuutta, mutta epäillään, että lahkon jäsenet itse sytyttivät tulipalon.
Kierreltyämme kaupungissa pienen lenkin, tankkasimme ja jatkoimme matkaa. Täällä ovat ilmeisesti opiskelleet samaa tietyöopasta kuin Suomessakin. Liikennemerkit (kymmenet) kertovat, että hirmuinen tietyö on kohta edessä, ole varovainen! Sit ajetaan eteenpäin ja seuraava huomattava asia on liikennemerkki, joka kertoo tietyön loppuvan nyt. Matkalla on saattanut olla tietyötötsä tienposkessa tai sit ei 🙂 Meillä tosin tässä vaiheessa on laskettu nopeusrajoitusta vähintään 20 km/h, mitä täällä ei tehdä. Täällä vaan ilmoitetaan, että likennerikkomuksista seuraa tietyömaa-alueella tuplasakot, mikäli tietyömiehet ovat töissä.
Saavuimme Austiniin ja löysimme seuraavan majapaikkamme eli Motel 6:n. Alku ei luvannut hyvää, sillä tupakoimattomaksi mainostettu huoneemme löyhkäsi kuin tuhkakuppi. Keskustelimme asiasta respan kanssa, joka kertoi, että Austinissa on nyt niin monta tapahtumaa meneillään, että kaikki huoneet on varattuja muistakin hotelleista. Päätimme jatkaa matkaa yhden yön jälkeen ja peruuttaa varaamamme toisen yön. Respasetä hymyili leveästi ja kertoi, että teimme juuri jonkun huoneentarvitsijan onnelliseksi.
Austin vaikutti ihan mukavalta paikalta. Täälläpäin on normaalia se, että kaupunkien keskusta eli downtown on ihan kuollutta aluetta virka-ajan ulkopuolella. Keskustassa ei monesti ole ravintoloita auki tai mitään tapahtumia enää iltaisin, mutta Austinissa tuntui olevan elämää. Austinhan on Texasin pääkaupunki, jossa on n. 840 000 asukasta ja Austinin lähialueet mukaan lukien 1 800 000 asukasta. Houston on Texasin suurin kaupunki (kaupungissa 2 100 000 asukasta ja alueella 6 100 000 asukasta).
Parkkeerasimme automme Texas Capitolin viereen ja lähdimme tutustumaan hallintorakennuksiin, jotka siis olivat auki sunnuntai-iltanakin! Capitolia ympäröi pieni puisto, jossa asusteli huomattava määrä oravia.
Tutustuimme pikaisesti Capitoliin ja totesimme rakennuksen hienoksi ja edelleen toimivaksi hallintorakennukseksi. Mitään ihmeellistä siellä ei ollut, joten matka jatkui kohti ruokailua.
Olimme aikaisemmin yrittäneet Texas Steakhouseen syömään, mutta viikonloppuna jonoa oli ihan riittämiin ja se ravintola oli jäänyt käymättä. Nyt löysimme saman ketjun ravintolan Austinista ja päätimme kokeilla uudestaan. Pääsimme sisään ja saimme ruokaa! Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi – todellakin. Alkupaloiksi tilasimme nachoja annoksen, josta olisi riittänyt noin 6 hengelle ihan mainiosti. Tilasimme pihvit ja niiden kanssa piti valita joko lisukesalaatti tai keitto. Salaatti olisi yksinään riittänyt minulle lounaaksi oli se sen verran iso. Lisäksi pihvin kanssa tuli ranskalaiset (olivat hyviä, mutta niitä oli pakko jättää, ettei tullut ähky). Hyvä ruoka – parempi mieli 🙂
Tyytyväisinä kömmimme tupakantuoksuiseen huoneeseemme.
Palaamme taas!
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 