Aamulla oli vähän käynnistysmisvaikeuksia ja pääsimme hotellista ulos vasta klo 10 jälkeen. Pyörähdimme tutkimassa kaupunkia ja päädyimme Le Havren rannalle. Le Havre tarkoittaa satamaa ja kaupungin satama onkin Ranskan toiseksi suurin heti Marseillesin jälkeen. Seine -joki laskee Atlanttiin Le Havren kohdalla. Kaupungissa asuu vähän yli 180 000 asukasta. Kaupungissa oli öljynjalostusteollisuutta aika paljon.
Le Havre pommitettiin toisesssa maailmansodassa melkein maantasalle. Luin jostain, että Le Havren keskusta on Unescon maailmanperintökohteita. Yritimme löytää keskustasta jotain niin hienoa, että se olisi kansainvälisesti arvokasta, mutta vähän heikosti sujui. Seuraavaksi varmaan ehdottavat Helsingin Merihakaa sinne listalle. 🙂
Poikkesimme Le Havre Docks kauppakeskukseen ja ostimme ruokakaupasta vähän iltapalatarvikkeita (salaattia ja tykötarpeita kuten juustoa, oliiveja, yms). Minä päätin sulautua paikallisiin ja kuljin pitkin kauppaa patonki kainalossa, kun keräilimme muita ostoksia. 🙂
Seuraavaksi oli vuorossa auton pesu. Saksassa ja Hollannissa kylvetään suolaa ihan huolella pitkin teitä ja automme oli muuttunut kauniin harmaasta likaisen valkoisen harmaaksi. Tankkasimme samalla huoltiksella missä pesetimme auton. Diesel maksoi 1,065 euroa litralta. Ja puhtaalla autolla oli mukava taas lähteä jatkamaan matkaa. Lämpöä oli 6 astetta ja aurinko paistoi. 🙂
Seuraavaan kohteeseemme oli n. 150 km ja se oli Omaha Beach ja Amerikkalainen sotilashautausmaa toisen maailmansodan ajoilta. Matkalla maksoimme taas pari tietullia ja yhden sillankäyttömaksun eli yhteensä vähän päälle 10 euroa.
Saavuimme sotilashautausmaalle ja meidät ohjattiin ensin visitor centeriin (sisäänpääsymaksua ei ole). Siellä oli metallinpaljastimen läpimeno, jossa varmaan olis paljastunut singot ja rynkyt, mutta kaikki pienemmät meni kyllä läpi. Yläkerrassa oli pieni esittely siitä mitä tapahtui D-Dayn maihinnnousun aikoihin (6.6.1944) ja alakerrassa esitettiin filmejä ja pieniä tietoiskuja siitä, minkälaista sotilaan elämä oli tuohon aikaan. Omaha on kuuluisin maihinnousun koodinimistä. Amerikkalaiset rantautuivat koodinimillä Utah ja Omaha nimettyihin rantalohkoihin, britit rantautuivat Gold ja Sword (eli kulta ja miekka) nimettyille rannoille ja kanadalaiset rantautuivat Junolle. Maihinnousu ei ole voinut olla helppo sillä rantahiekan jälkeen maasto nousee välillä jopa melkein pystysuoraan.
Visitor Centerin jälkeen jatkoimme hautausmaalle. Hautausmaa sijoittuu suoraan Omaha Beachin yläpuolelle mäen päälle ja merellinen ilmasto yltää ylös hautamuistomerkille. Hautausmaalla on yhteensä 9 387 hautamuistomerkkiä, joista ristejä on 9 238 ja Davidin tähtiä 149 kpl. Hautausmaalle on haudattu myös 45 veljesparia. Suomalaisia sukujuuria omaavia vainajia löytyy ristien alta ainakin parikymmentä. Tunnistamattomia vainajia on haudattu hautausmaalle n. 350. Kaikkien USA:n tiedossa olevien sotilasvainajien nimet löytyvät sivulta abmc.gov.
Olen vieraillut monissa puutarha-ja puistokohteissa ja olen nähnyt monia hienoja puutarhoja, mutta tämän hautausmaan puisto on varmaan parhaiten hoidettu, mitä olen ikinä nähnyt. Hautausmaalla tuli mieleen sodan mielettömyys ja se haaskaus mitä nuorten miesten kuolemat aiheuttivat. Kuinka paljon surua kätkeytyy jokaisen ristin taakse. Mutta toisaalta diktaattorien ja itsevaltiaiden vastustaminen vaatii uhrauksia. Ristien nimiä katsellessa huomasi sen kirjon, mistä amerikkalaiset muodostuvat: monet nimistä olivat selkeästi puolalaisia, italialaisia, brittejä, saksalaisia, ruotsalaisia, hollantilaisia jne. Joidenkin hautakivien edessä oli kukkalaitteita eli joku muistaa vielä niinkin vanhoja vainajia. Vaikuttava paikka kaikenkaikkiaan.
Päätimme yöpyä läheisessä Port en Bessin – Huppainin kylässä sijaitsevassa Ibis -hotellissa. Huone maksoi 75 euroa yö (eli kohtuu hintava) ilman aamiaista, mutta halusimme pieneen kylään. Veimme tavarat huoneeseen ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. En tiedä johtuiko maanantaista vai vuodenajasta, mutta yksikään kylän ravintola ei ollut auki. Ei siis yksikään. Päätimme jonkun aikaa kylää ympäri ajeltuamme, että teemme itse hotellilla salaatit, kun ei viitsi lähteä ajelemaan kymmeniä kilometrejä suurempaan cityyn.
Tämä tästä päivästä. Matka jatkuu huomenna!
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 