30.12.2016 Sintra… ah niin kaunis Sintra. Ja taksiseikkailuja. Albufeiraan päädyttin illalla.

Aamulla totesimme camping alueen olevan aika ison, mutta tyhjähkön. Talvi ei näköjään ole täälläkään kaikkein vilkkainta aikaa.

Alueella oli vuokrattavana myös mökkejä ja telttoja.
Alueella oli vuokrattavana myös mökkejä ja telttoja.

Suunnistimme kohti Sintraa. Sintra on todella vanha asuinpaikka. Sieltä on löydetty merkkejä asumisesta jo kivikaudelta alkaen eli useita tuhansia vuosia eaa. Nykyään Sintra on kuuluisa mm. Penan linnasta, Sintran kylän kauniista taloista ja Castelo dos Mouros -linnasta. Kasvillisuus on Sintran puistoissa vertaansa vailla.

Sintran kylää
Sintran kylää

 

Sintra. Talot ovat todella kauniita.
Sintra. Talot ovat todella kauniita.

Ajattelimme saavamme parkkipaikan Penan linnan parkkipaikalta, mutta ihan niin se ei käynyt. Kiipesimme edelleen ruohonleikkurin moottorilla varustetun asuntoautomme kanssa yhä ylöspäin Sintran kylästä kohti linnaa. Tie oli kapea. Ja todellakin tarkoitan sitä. Pienellä pakettiauton kokoisella asuntoautolla linnan viereen voi yrittää, mutta ei yhtään isommalla autolla. Välillä tuntui, että auto ei voi millään kääntyä 360 asteisen mutkan jälkeen seuraavaan jyrkkään ylämäkeen, mutta niin se  auto vaan jotenkin meni ylöspäin. Pääsimme siis ylös asti (toisaalta matkalla ei olisi ollut ensimmäistäkään mahdollisuutta kääntyä ympäri)- vain huomataksemme, että siellä ei ollut tyhjiä parkkipaikkoja, ei ensimmäistäkään edes pienemmälle autolle.

Oli vähän kapeita katuja.
Oli vähän kapeita katuja.

Jatkoimme matkaa vuoren toista reunaa alas ja löysimme lopulta noin 5 km päästä bussiparkin, jossa oli jo toinenkin asuntoauto parkissa. Jätimme automme parkkipaikalle ja kävelimme pienen matkan kohti bussipysäkkiä. Bussin tuloon oli vielä puoli tuntia, joten päätimme ottaa ensimmäisen taksin, jonka saamme pysäytettyä. Noin kymmenes taksi viimein pysähtyi viittilöintiimme ja pääsimme matkaan kohti linnaa. Kuljettajamme oli oikein mukava mies, joka puhui oikein hyvää englantia. Matka maksoi 8,75 e.

Bussipysäkkimme oli tämän liikenneympyrän toisella puolella. Ai miksi otin tämän kuvan? Jotta voisimme näyttää paluumatkan taksikuksille mihin olemme haluamassa! Meillä ei oikeasti ollut mitään hajua missä olimme.
Bussipysäkkimme oli tämän liikenneympyrän toisella puolella. Ai miksi otin tämän kuvan? Jotta voisimme näyttää paluumatkan taksikuskiille mihin olemme haluamassa! Meillä ei oikeasti ollut mitään hajua missä olimme.

Viimeksi kun kävimme täällä lokakuussa 10 vuotta sitten, niin linnalla ei ollut juurikaan ruuhkaa. Nyt populaa oli pilvin pimein. Taksikuskimme tosin sanoi, että nyt ei oikeastaan ole ruuhkaa – kesällä vasta on ruuhkaa.

Sisäänpääsy maksoi aikuiselta 11,50 e. Porttien sisäpuolelta meni ylös pieniä busseja, joiden edestakainen matka maksoi 3,50 e. Jos on vähääkään huono kunto tai jaloissa vikaa, niin kannattaa mennä bussilla, sillä mäki ylös linnalle on todella jyrkkä. Me menimme kävellen noudattaen parin pysähdyksen taktiikkaa.

Etupiha.
Etupiha.

Linna oli edelleen hieno. Aurinko paistoi ja valon väri kuvaamiselle oli ihanteellinen. Kävelimme kierroksen läpi ja poistuimme kaupan läpi ulos pihalle. Vuoren alapuolella oli lämmintä n. 20 astetta, mutta ylhäällä linnalla oli kosteata ja kylmä viima kylmäsi korvia. Onneksi olimme ottaneet lämmintä vaatetta mukaan.

img_5730
Vihaisen näköinen gubbe portin päällä.

 

Linnan sisäpiha
Linnan sisäpiha

 

Kiva tapetti linnan eräässä huoneessa.
Kiva tapetti linnan eräässä huoneessa.

 

Kuningattaren parvekkeelta oli hienot näkymät
Kuningattaren parvekkeelta oli hienot näkymät

 

Näytillä oli myös astioita
Näytillä oli myös astioita

Linnan jälkeen suunnistimme takaisin portille. Olisimme halunneet taksin takaisin asuntoautollemme, mutta henkilökunta sanoi, että taksin saaminen olisi periaatteessa mahdotonta. Bussille oli muutaman sadan ihmisen jono. Henkilökunta antoi ohjeeksi ottaa pihalla päivystävä ’yksityinen kuljetuspalvelu’ eli siis käytännössä se tarkoitti pimeätä ’taksia’. Vaihtoehdot olivat vähissä, joten hyppäsimme kuljettimeen. Kyyti maksoi 5 e/henkilö ja pääsimme perille.

Starttasimme auton ja lähdimme kohti Lissabonia. Meiltä nimittäin puuttui Lissabonin ja Portugalin mukit Starbucksista. Navigaattoriin ajo-ohjeet ja menoksi. Parkkipaikan löytäminen oli seikkailu sinänsä ja Juhani jäi päivystämään autolle, kun minä lähdin laukkaamaan pitkin Centro Commercial Alegro Alfragiden kerroksia. Sain mukit ja otin kahvit mukaan, koska meillä oli vielä muutaman tunnin ajo jäljellä. Ja saimmekin ammattilaisen tekemät kahvit, sillä ne valmisti Fabio Neno, joka voitti Starbucksin Barista Campionshipin vuonna 2016. Mukava mies 🙂

img_5816
Fabio Neno

Pääsimme loppujen lopuksi perille Camping Albufeiraan. Respa tosin oli lähtenyt jo kotiin, mutta portinvartija oli töissä vielä klo 24.00 asti. Oli pitkä päivä, nyt nukkumaan…

Anne ja Juhani

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s