Aamulla totesimme camping alueen olevan aika ison, mutta tyhjähkön. Talvi ei näköjään ole täälläkään kaikkein vilkkainta aikaa.
Suunnistimme kohti Sintraa. Sintra on todella vanha asuinpaikka. Sieltä on löydetty merkkejä asumisesta jo kivikaudelta alkaen eli useita tuhansia vuosia eaa. Nykyään Sintra on kuuluisa mm. Penan linnasta, Sintran kylän kauniista taloista ja Castelo dos Mouros -linnasta. Kasvillisuus on Sintran puistoissa vertaansa vailla.
Ajattelimme saavamme parkkipaikan Penan linnan parkkipaikalta, mutta ihan niin se ei käynyt. Kiipesimme edelleen ruohonleikkurin moottorilla varustetun asuntoautomme kanssa yhä ylöspäin Sintran kylästä kohti linnaa. Tie oli kapea. Ja todellakin tarkoitan sitä. Pienellä pakettiauton kokoisella asuntoautolla linnan viereen voi yrittää, mutta ei yhtään isommalla autolla. Välillä tuntui, että auto ei voi millään kääntyä 360 asteisen mutkan jälkeen seuraavaan jyrkkään ylämäkeen, mutta niin se auto vaan jotenkin meni ylöspäin. Pääsimme siis ylös asti (toisaalta matkalla ei olisi ollut ensimmäistäkään mahdollisuutta kääntyä ympäri)- vain huomataksemme, että siellä ei ollut tyhjiä parkkipaikkoja, ei ensimmäistäkään edes pienemmälle autolle.
Jatkoimme matkaa vuoren toista reunaa alas ja löysimme lopulta noin 5 km päästä bussiparkin, jossa oli jo toinenkin asuntoauto parkissa. Jätimme automme parkkipaikalle ja kävelimme pienen matkan kohti bussipysäkkiä. Bussin tuloon oli vielä puoli tuntia, joten päätimme ottaa ensimmäisen taksin, jonka saamme pysäytettyä. Noin kymmenes taksi viimein pysähtyi viittilöintiimme ja pääsimme matkaan kohti linnaa. Kuljettajamme oli oikein mukava mies, joka puhui oikein hyvää englantia. Matka maksoi 8,75 e.
Viimeksi kun kävimme täällä lokakuussa 10 vuotta sitten, niin linnalla ei ollut juurikaan ruuhkaa. Nyt populaa oli pilvin pimein. Taksikuskimme tosin sanoi, että nyt ei oikeastaan ole ruuhkaa – kesällä vasta on ruuhkaa.
Sisäänpääsy maksoi aikuiselta 11,50 e. Porttien sisäpuolelta meni ylös pieniä busseja, joiden edestakainen matka maksoi 3,50 e. Jos on vähääkään huono kunto tai jaloissa vikaa, niin kannattaa mennä bussilla, sillä mäki ylös linnalle on todella jyrkkä. Me menimme kävellen noudattaen parin pysähdyksen taktiikkaa.
Linna oli edelleen hieno. Aurinko paistoi ja valon väri kuvaamiselle oli ihanteellinen. Kävelimme kierroksen läpi ja poistuimme kaupan läpi ulos pihalle. Vuoren alapuolella oli lämmintä n. 20 astetta, mutta ylhäällä linnalla oli kosteata ja kylmä viima kylmäsi korvia. Onneksi olimme ottaneet lämmintä vaatetta mukaan.
Linnan jälkeen suunnistimme takaisin portille. Olisimme halunneet taksin takaisin asuntoautollemme, mutta henkilökunta sanoi, että taksin saaminen olisi periaatteessa mahdotonta. Bussille oli muutaman sadan ihmisen jono. Henkilökunta antoi ohjeeksi ottaa pihalla päivystävä ’yksityinen kuljetuspalvelu’ eli siis käytännössä se tarkoitti pimeätä ’taksia’. Vaihtoehdot olivat vähissä, joten hyppäsimme kuljettimeen. Kyyti maksoi 5 e/henkilö ja pääsimme perille.
Starttasimme auton ja lähdimme kohti Lissabonia. Meiltä nimittäin puuttui Lissabonin ja Portugalin mukit Starbucksista. Navigaattoriin ajo-ohjeet ja menoksi. Parkkipaikan löytäminen oli seikkailu sinänsä ja Juhani jäi päivystämään autolle, kun minä lähdin laukkaamaan pitkin Centro Commercial Alegro Alfragiden kerroksia. Sain mukit ja otin kahvit mukaan, koska meillä oli vielä muutaman tunnin ajo jäljellä. Ja saimmekin ammattilaisen tekemät kahvit, sillä ne valmisti Fabio Neno, joka voitti Starbucksin Barista Campionshipin vuonna 2016. Mukava mies 🙂
Pääsimme loppujen lopuksi perille Camping Albufeiraan. Respa tosin oli lähtenyt jo kotiin, mutta portinvartija oli töissä vielä klo 24.00 asti. Oli pitkä päivä, nyt nukkumaan…
Anne ja Juhani
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 