Heräilimme aamulla luonnonmenetelmällä eli kun Chilin piti päästä ulos. Koiran ulkoiluttaminen on muuten loistava tapa tutustua ihmisiin ja paikkoihin. Ihan sama missä maassa ollaan, niin koiran kanssa tulee puhuttua ihmisten kanssa, vaikka ei yhteistä kieltäkään aina ole. Teimme Chilin kanssa lenkin rannalla ja tietenkin Chili tutustui pariin uuteen koirakaveriin. Musta tuntuu, että näillä pitkäaikaista campingelämää viettävillä ihmisillä kaikilla on koira tai pari…
Jatkoimme matkaa kohti Valenciaa, kun siellä oli yksi Starbucksin muki, joka huusi mun nimeä.
Valencian jälkeen jossakin vaiheessa iltapäivää alkoi huikomaan ja ajoimme moottoritieltä pois pitsa mielessämme, kun kerran huomasimme kaupungin taivaanrannassa. Tieltä pois ohjastavassa kyltissä luki ’Marina d’Or’ eli Kultainen satama. Saavuimme kaupungin pohjoispäähän. Artikkelikuvassa näkyy se vähän komeempi liikenneympyrä, jonne ensin ajettiin. Siellä pohjoispäässä oli ainoastaan campingalueita. Käännyimme rannikon suuntaisesti etelään ja ajoimme kymmenien hotellien ja apartementos -kerrostalojen ohi. Nyt vaan etsitään ensimmäinen pitseria, jotta saadaan vähän huikopalaa. Helpommin sanottu kuin tehty…
Ajelimme kaupungin päästä päähän. Emme onnistuneet löytämään yhtä ainoata auki olevaa ravintolaa. Ei ensimmäistäkään. Pari jalankulkijaa (oikeasti vain 2 + yksi lastenvaunuja työntävä nainen) nähtiin, mutta se siitä. Jonkun aikaa ristiin ja rastiin ajettuamme tulimme siihen loppupäätelmään, että tästä kaupungista ei tulla ruokaa löytämään.
Katselin Marina d’Orin nettisivuja ja tulin siihen tulokseen, että kaupunki on espanjalaisten kesäkaupunki. Silloin, kun siellä on elämää, niin kaupunki on epäilemättä virkeä ja valot palaa kauniisti. Espanjassa monesti sisämaassa on kesällä todella kuumaa eli yli 30 astetta, jopa 45 astetta. Voin hyvin kuvitella, että merellinen ilmasto ja tuulenvire helpottavat oloa huomattavasti.
Me jatkoimme siis matkaa. Olimme suunnitelleet menevämme vielä vähän pidemmälle, mutta Peñiscolan kohdalla päätimme, että nyt on sen verran nälkä, että käydään kysymässä, josko päästäisiin yöpymään Camping Edeniin ja saadaan itse tehdä ruokamme. Ja kyllähän alueella oli muutama meidän autolle sopiva tyhjä paikka. Asetuimme taloksi, söimme ruuan ja lähdimme iltakävelylle rantaan.
Aallot olivat merellä korkeammat kuin edellisellä vierailulla. Säätiedotus lupasi alueelle myrskyä ja kovia tuulia. Illalla juuri ennen nukkumaanmenoa alkoi satamaan.
Palaamme!
Anne ja Juhani… sekä Chili
Anne ja Juhani maailmalla - Matkailuautolla maailmalle 